Sininauhaliitto perusti aikoinaan Sininauhasäätiön työrukkasekseen tekemään kristillistä päihdetyötä. Yhdessä Sininauhaliiton kanssa yksi sen merkittävimmistä, valtakunnallisista asiakaspalvelumuodoista oli ja on ehkä vähän vieläkin päihteettömät päiväkeskukset. Ne olivat keitaita usein niin päihdekeskeisessä, suomalaisessa vapaa-ajanvietossa. Kaikille tarkoitetuissa yhteisissä olohuoneissa ei tarvinnut katsella eikä kuunnella humalaisia. Olin ylpeä tästä yhtenä uraauurtajista, sillä alkoholia ja sen nauttimispaikkoja on maailman joka kolkassa yllin kyllin.
Alkoholin kulutus on ollut Suomessa laskussa monta vuotta ja alkoholittomat juomat ovatkin Alkon eniten kasvanut tuoteryhmä. Mutta siinä missä Alko on hyvällä tavalla ajan hermolla, on sitä myös ikävällä tavalla Sininauhasäätiö.
Vapaaehtoiset avasivat Helsinkiin laittoman huumeiden käyttöhuoneen. Kallion liepeillä sijaitsevaan Dallapénpuistoon oli pystytetty teltta, johon huumeita pistämällä käyttävät ihmiset voivat tulla käyttämään turvallisesti. Paikalla oli päihdealan ja terveydenhuollon ammattilaisia, joiden tarkoitus oli tarjota ihmisille apua, neuvontaa, puhtaita käyttövälineitä ja syötävää.
Mutta mutta. YLE muokkasi tänään, 25.5.2023 kello 13.30 uutistaan: "Jutussa luki aiemmin, että Pääskysaari olisi Sininauhasäätiön työntekijä. Hän on kuitenkin siirtynyt Sininauhasäätiöltä pois noin vuosi sitten".
– Tarkoitus on, että ihmiset saavat jonkun paikan, missä voivat käyttää laittomia tai laillisia päihteitä turvallisemmin kuin vihreässä vessassa, mikä tästä aamulla näköjään poistettiin, koska siellä käytetään, asutaan ja tulee häiriötä, Pääskysaari kertoo.
Maailma muuttuu, mutta kaikilta osin en muutu sen mukana. Aikoinaan viina oli enemmän kortilla ja korvikeaineiden käyttö kurssissa. Niiden käyttäjät valuttivat denaroitua spriitä pakkasella pitkin rautakankea, joka jäädytti kaiken muun, muttei alkoholia. Kaupunkilegendan mukaan terveydelle vaarallisesta lasinpesunesteestä sai juomakelpoista myös alkoholia siivilöimällä sen ranskanleivän läpi.
Lähes Lauttasaaren sillankupeessa oli laitapuolen kulkijoiden Liekkihotelli, jonne vapaaehtoisetkin veivät voimavarojensa puitteissa ripauksen ihmisarvoista elämää. Silloinkin olivat olemassa Sininauhasäätiö ja Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sekä A-klinikkasäätiö. Ehkä heidän olisi pitänyt viedä nykyisen linjauksensa mukaisesti valtion viinaa pakettiautollinen joka viikko Liekkihotelliin korvikeaineiden käyttäjille.
Päihdetyötä tekevien järjestöjen, olivat sitten kristillisen arvomaailman omaavia tai eivät, käsitys ihmisarvoisesta elämän tarjoamisesta pitäisi kyllä olla jotain aivan muuta kuin piikitystilojen ylläpito.
Olin Sininauhojen takarivin tallaajana, puheenjohtajana ja kouluja käymättömänä operatiivisena johtajana aina hyvin ylpeä, kun sain olla osa kansainvälistä Siniristiä. Pidin tärkeänä, että väen keskuudessa on asiakasnäkökulma jokaisessa tekemisessä vahvasti läsnä. Olin otettu, kun vertaistuellinen kokemusasiantuntijuus sai tilaa ja arvostusta.
Nyt tätä kirjoittaessani ajattelen asiaa uudelleen, sillä en osannut edes kuvitella heidän ylläpitävän ns. yksityishenkilöinä tai vapaa-ajallaan huumeiden käyttäjille piikityshuoneita. Joten minne menet Sininauhasäätiö?
1 kommentti:
Ajatushan sinänsä on hyvä, mutta ehkä säätiö- ja yhdistysoikeus pitäisi olla paremmin hallussa, ennen noin konkreettista toimintaa. Kuten tekstissä mainitset, onhan tuo vähän kuin alkoholia vietäisiin siitä riippuvaisille ja samalla yritetään valistaa sen haitoista. Maailma tosiaan muuttuu, mutta ei aina parempaan suuntaan, eikä sen mukana tarvitse aina mennä.
Lähetä kommentti