Tänään täytän 73 vuotta

Syntymäpäiväni on Jorma Soinin juhlaviikon keskeisin tai ainakin itsekkäin juhlapäivä. Sitä vietän aasinsiltoja mieleeni ja blogiini rakentaen sekä leikkaamalla nurmikon tänä vuonna ensimmäisen kerran. Jos ei sada. 

Parkaisin ensimmäisen huutoni 16.5.1950. Päivä oli tiistai. Vuorokauden keskilämpötila oli Helsingissä 6,7 ja Sodankylässä 0,8 astetta. Yötön yökin alkaa pohjoisessa tänään ja aurinko paistaa siellä yhtäjaksoisesti yli kaksi kuukautta. Jos ei sada.

Vanhempani laittoivat minut alulle Hyrylän ortodoksipappilan yläkerran äitini pienessä kodissa. Rakennus tosin ei ollut enää pappila, vaan Elanto, jossa hän myi irtomaitoa, jauhoja, leipää, lihaa ja muita elintarvikkeita.

Talon viimeinen käyttötarkoitus oli Ilari Sjöblomin perustama ravintola Päämaja, jota piti pitkät ajat myös Jukka Ahlgren, alias Santtu, alias Santeri A. Mies lienee sukunsa ainut ja heimonsa harvoja jäseniä, jolla on valtion lupa myydä viinaa.

Suomen ollessa suuriruhtinaskunta, venäläiset rakensivat paljon Hyrylää. Ensin puusta ja sitten punatiilistä. Luulen, että purettu Päämaja oli toiseksi viimeinen, näihin päiviin asti säilynyt sen ajan puutalo. 

Ilari puolestaan asustaa Seesmerin eli Sjöblomin suvun kantatilaa Hyrylässä, jossa isäni oli aikoinaan lisätyönään suvun naimattomien naisten renkinä.

Syntymävuonnani valmistui myös elokuva Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta. 60 vuoteen on minunkin elämääni mahtunut "Kauniita Veeroja", mutta kenenkään kanssa taival ei kantanut yhteiseen ilta-aurinkoon 😥.

Yksi heistä oli Päivis, josta tuli vaimoni 

Sininauhasäätiön Mutterimajassa Kaikkien aikojen juhlissa. Koska tanssitaitoni on vielä huonompi kuin huono, olin pestannut Santun tanssimaan häissämme Kauniin Veerani kanssa Kulkurin valssin.

Kappaleen on levyttanyt myös Tapio Rautavaara, kuten Kulkuri ja joutsenenkin. Sen Tapsa levytti ensimmäisen kerran syntymävuonnani. Tapsan tunsin ja meillä oli yhteinen sauna- ja uimavuorokin Tikkurilan uimahallissa. Samassa ajassa missä uin kilometrin hän ui kaksi. Sinne käytännössä päättyivät Tapsan uimiset ja koko maallinen vaellus 😥. 

Joskus tuoppiin tarttuessaan hän sanoi: "Tämän ottamiseen tarvitaan mies." Tyhjän kolpakon kolahtaessa pöytään, saattoi hän jatkaa kyynelsilmin: "Ja pöydälle jättämiseen tarvittaisiin suurempi mies. Hieno kaveri, ei ylpeä, mutta rehvakas. 

Avioeroni jälkeen yksinäisinä vuosinani Jokilaaksossa hyräilin usein ja vieläkin Tapsan lauluja. Kulkurista ja joutsenesta olin kateellinen Jokilampiemme joutsenpariskunnalle, sillä heillä oli toisensa sekä uusia joutsenlapsia joka vuosi. 

Minä, yksinäinen kulkuri olin kadottanut joutseneni. Silti halusin uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että löydän vielä jonkun, joka pystyy sydämessään hyväksymään itsensä ja minut sellaisina kuin olemme.

Kun täytin 70 vuotta, ystäväni Arja ja Juhani toivat minulle omenapuun lahjaksi. Sen istutin, olin onnellinen ja marmatin silti: "Tähän yksinäisyyteen toivat yksinäisen puun." Mutta ei aikaakaan, kun Juhani toi toisen. Nyt minulla on hyvinvoiva omanapuupariskunta.

Yöstä lähtien on netti tulvinut onnitteluja. Se on hyvin mukavaa. Onpa joukossa pari lahjaakin. Samsung päätti pienentää voittojaan syntymäpäiväni kunniaksi ja ilmoitti onnittelunaan, että saan 20 % alennuksen, jos ostan heidän tuotteitaan. Mutta Lindlin lahjasta pidän. Saan heiltä suklaalevyn synttärilahjaksi, kun vaan noudan.

Se saattaakin olla ainut lahjani tänä vuonna. Tosin Rolf Rautiainen soitti Thaimaan Roi Etistä videopuhelun ja lauloi onnittelulaulun. Sanoi sen olevan hänen syntymäpäivälahjansa minulle.