Liputusväsymys... taas se liehuu siellä

Ennen Radio Novan aamulähetystä, en osannut ajatellakaan, että on olemassa liputusväsymystä. Näin sisämisteriön sivuilla kuitenkin sanotaan, kun siellä perustellaan syitä miten liputuspäiviä voi tulla lisää ja miten niitä ei toisaalta voi tulla määräänsä enempää. Mutta kyllähän jollakin työntekijällä saattaa olla työnään nostella yhtenä päivänä salkoihin ja alas jopa 50 taloyhtiöiden lippua. 

Tänään on tavallaan Jorma Soinin juhlaviikon välipäivä, jolloin Jokilaakson juhlapaikallakaan ei liputeta, vaikka onkin kansallinen hamstrauspäivä. Sen sijaan saatan mennä hakemaan Lidlin lahjaksi lupaaman suklaalevyn.

Eilisestä syntymäpäivästä iso osa meni lukiessani nettiin tulvineita onnitteluja, niistä tykätessä ja kiitellessä. Ehkä viestejä oli enemmän kuin koskaan. Se kaikki tuntui mukavalta ja osin erikoiseltakin, sillä joukossa oli paljon somemailman tuttuja. Heitä en ole koskaan tavannut tai tiennyt olevan olemassakaan ilman älypuhelinta ja tietokoneita. Sähköinen, kaksisuuntainen tiedonsiirtomaailma onkin yksi tärkeä osa elämääni.

Osin siitäkin syystä Suomi on seonnut keväisen käärijämäisen vihreästä. Sitä tuntuu olevan nyt joka paikassa, vaikka pohjoisemmassa Suomessa ei ole lehtikään vielä puussa. Cha Cha Cha-villitys on nähtävillä myös netin myyntipalstoilla. Kaikki mikä vihertää myyntikohteissa, tuntuu olevan Käärijää. Tähän voi tutustua esimerkiksi Tori.fi-myyntipaikassa ja todeta itse. Siellä on myynnissä mm. Käärijä potta, Käärijä kahvakuula ja jopa Käärijä pussinsulkija, jonka hinnassakin taitaa olla käärijälisää.

Toiseksi kisassa tullut euroviisuedustajamme sanoi olevansa huono häviäjä, mutta olen eri mieltä. Vaikka karvas tappio sattuukin, ei se vielä ole huonon häviäjän tunnusmerkki. Käärijähän totesi, että "sattuu, kun voittoa lähdin hakemaan johon uskoin vielä viisi minuuttia ennen esitystä. Mutta säännöt on tehty ennen kisaa ja ovat kaikille samat, joten niillä mennään".

Jotkut muut ovat sen sijaan huonoja häviäjiä, sillä Seiska-lehden mukaan fanit vetoavat nyt Ruotsin kuninkaallisiin. Se on hienoa, että kohtuullisen viihdyttävään kisaan jotkut suhtautuvat syvillä tunteilla, vaikka ne sammuttavat tai ainakin muuttavat järjen valon väriä. Kysyä voikin ketä tai mitä haukkuisimme tai pitäisimme epäoikeudenmukaisena, jos samoilla säännöillä Suomi olisi voittanut ja Ruotsin Loreen olisi tullut toiseksi? Olisivatko ammattilaisraadit olleet silloin ok? 

Ehkä Suomen kansan itsetunto on huono edelleen tai ainakin repaleinen, kun jossakin musiikkikilpailussa toinen sija saa meidät vauhkoontumaan. Ennen kuin Itä-Euroopan maat saivat itsenäisyytensä takaisin, meillä taisi olla Euroopan lyhyin itsenäisyysaika. Olemme itsenäinen maa ja kansa, vaikka olemme ikämme sotineet, mutta koskaan emme ole voittaneet ainuttakaan sotaa.

On oltu ensin rähmällään lännen suuntaan Ruotsin itäosana ja on oltu sen jälkeen rähmällään itään Venäjän, Suomen suuriruhtinaskuntana. Toisiammekin olemme tappaneet kasapäin valkoisina ja punaisina sisällissodassamme. Saksan keisarikunta tuki valkoisia ja Neuvosto-Venäjä punaisia. Nyt madonlukuja on lukenut EU, jonka rinnalle olemme saaneet Naton.

On siinä isossa ikkunassa ollut savottaa Suomen piskuisella kansalla, jonka maille Ruotsin kuningaskin aikoinaan tullessaan toi käymälän mukanaan, ettei tarvitse paskoa samaan pyttyyn kuin me mettäläiset. Olen ylpeä syvällä minussa olevasta suomalaisuudesta, vaikka sukuni onkin Tanskasta ja Ruotsista.

Iloisin mielin suon meille sirkushuvimme, jota Käärijäkin edustaa oivalla tavalla, vaikken diggaakaan häntä enkä hänen musiikkiaan. Hienoa on, että kappale oli suomenkielinen. Toki toivoisin jotain muutakin minkä vuoksi voisimme ja varsinkin minua nuoremmat voisivat elämöidä. Mutta kaikki on suhteellista ja moneen menoon on tilaa. Voi fanittaa Käärijää tai istua keskellä Mannerheimintietä estämässä ihmisten töihin menoa.