Tänään päättyy Jorma Soinin juhlaviikko

Viikkoon on mahtunut monta juhlaa ja tärkeitä tehtäviä. Ulkonakin kävin syömässä useamman kerran. Löysin uuden ruokailutavan ja -paikankin, jonka vuoksi siirsin kotiin päästyäni pysyvästi hopeanharmaaseen Vanha Rouva Avensikseen retkikäyttöön aiemmin hankkimani ruokailuvälineet. Eilen nimittäin ostin paikallisesta S-marketista muoviaskiin lämmintä perunamuusia sekä yhtä lämpimiä silakkapihvejä. Pommac-sekahedelmäjuoma kyytipoikana, parkkipaikalla katsellen ihmisten tohinoita, söin yhden juhlaviikon aterioistani kertakäyttöisillä ruokailuvälineillä. Päivälliseni maksoi noin 4 euroa ja puuntapaiset aterimet 35 centtiä.

Muutakin tärkeää on juhlaviikkoni sisältänyt. Kiersin kymmenkunta Jokilaakson rajanaapuria saadakseni heidän hyväksyntänsä kuulemisesta viiden vuoden uutta rakennuslupaa varten Merikonttikodille ja sen apurakennuksille grillikotineen. Kyläläisten kanssa on muutenkin mukava jutella, vaikka jollakin on hampaankolossa Tuusulaa kohtaan. Ei ollut saanut lupaa tehdä kiinteistölleen kuorma-autojen parkkialuetta jne.

Myös ruumiillista työtä juhlimisen lomassa olen harrastanut. Tyhjensin konttisaunan ekokäymälään kuukauden aikana tuottamani pytyllisen raaka-ainetta ekokompostoriin jatkojalostusta varten.

Koska Jokilaakson juhlapaikka on luonnonsuojelualueen ulkopuolella, on sitä lupa muokata. Joten annoin vadelman oksille kyytiä ja tein samalla  kasvutilaa viereen jostain ilmestyneelle viinimarjapensaan alulle, jossa on jokunen kukka ja marjan raakilekin. Sen juurille päätyy osa jatkokompostorin tuotteesta valmistuttuaan. Syömään en marjoja ehkä ennätä, vaan siitä pitävät huolen mustarastaat ja muut nälkäiset linnut.

Lihansyöjälintujen pääruoka ei ole vielä Jokilaaksoa saavuttanut. Vaikka perhoset ja  ampiaiset lentelevätkin, hyttyset ovat vasta tulossa. Niistä en innoissani ole, mutta hyväksyn kyllä osana luonnon kiertokulkua. Lapamato saattaa sanoa "toivossa on hyvä elää ja rauhassa kuolla", mutta niiden sukulaisilla tai heimolaisilla on omat vaaransa. Sillä varhainen lintu madon löytää, joka ei tietty ole madon onni. Omat uhkansa on onkimadoillakin.

Eilen sijasin myös Vanha Rouvan matkamakuuhuoneen vuoteen, sillä juuri nyt ei lähipäiviksi ole tiedossa yön yli matkoja. Automatkailuharrastukseni varustepaketti onkin vuosien haparoinnin ja väärien valintojen jälkeen vihdoin kuosissaan. Kuten kaikki muutkin elämäni puitteet ja sisällöt.

Joskus elämän kipeys nostaa silti päätään. Näin ajattelin sukulaiseni ajaessa ohi morjenstamatta, päänsä pois kääntäen. Kerran joku kysyi kohtelenko kaikkia samalla tavalla. En vastannut, mutta ajattelin, että en. Sillä vaikka hän, joka ei aina sano minulle moi, päivää tai huomenta, vain hänelle annan syntymäpäivälahjan.