Radio, osa sosiaalista mediaa

"Minna Kuukka ja Kimmo Vehviläinen, arkisin kuudesta kymppiin, Radio Nova". Suosikkikanavani aamuisin. Jostain syystä se on Jokilaaksossa äänessä yötä päivää merikonttisaunalla sekä -toiletissa ja Pienessä vihreässä kasvihuoneessamme soittamassa musiikkia hyötykasveille. Siellä ei tänä kesänä tosin kasva kuin luonnonkasvit ja ruohosipuli. Joka näyttää elävän vuodesta toiseen, vaikken sitä kastelisi tai hoitaisi mitenkään. Vihreä huoneemme viettääkin kasvamisen välivuotta. Tänä kesänä sateen ropistessa "lasikattoon" vain istun ja kuuntelen Novan lisäksi välissä luontoa viimeisiään vetävässä korituolissa.

Päivisin radio on äänessä myös Merikonttikodissa, joten Novaa tulee kuunneltua aika tavalla. Monta vuotta tai oikeastaan vuosikymmeniä kanavavalinnan tein musiikin perusteella. Piti olla kevyttä sellaista, joka kaiveli elettyjä vuosia sisältäni. Sitä tekivät oivallisesti Sävelradio, Nostalgia ja myös joku muu, Frank Pappakin. 

Minna ja Kimmo käänsivät arkiaamun nelituntisilla uuden lehden luutuneisiin tapoihini. Vastoin käsitystäni oivalsin radionkin olevan nykyisin osa sosiaalista mediaa eikä vain passiivista kuuntelua.

Oikeastaan löysin uusittuna sen mikä oli radiossa minulle tärkeintä lapsena 50-luvulla. Haapakoski loi Pekka Lipposen ja tämän toverin Kalle-Kustaa Korkin vuonna 1945. Koko kansan tuntemiksi hahmot tulivat erittäin suositussa, tammikuussa 1945 alkaneessa radiokuunnelmassa Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Kuunnelmaa esitettiin radiossa keskipäivän aikaan viiden minuutin mittainen jakso, joka päättyi Korkkia tulkitsevan Wilho Ilmarin murahdukseen "Jatkuu huomenna". Päivittäiset viiden minuutin pätkät esitettiin sunnuntaisin puolen tunnin mittaisena koosteena. Jopa leikit pysähtyivät siksi ajaksi.  

50-luvulta itselläni on sellainenkin muisto, että isäni ja hänen työkaverinsa armeijasta, Ihalaisen Lasse alias Lauri sanoivat kutsuttuina jotain radiossa. En muista mitä ja miksi sanoivat.

Minulle Minna ja Kimmo ovat tehneet kuuntelusta elävän, itselleni kaksisuuntaisen kommunikointivälineen. Ei ole montaa päivää, kun aamun aiheena olivat hyttyset ja ennen kaikkea niiden pistokset sekä paukamat. Odotin monen musiikkikappaleen ajan eivätkö sano mitään, että kaikki hyttyset eivät suinkaan ole kimpussamme. Kun en kaipaamaani tietoa saanut, soitin WhatsApp puhelun Minnalle Novaan.

Selvisi, ettei hän tiennyt vain naishyttysten hamuavan vertani saadakseen syntyville hyttyslapsilleen ravintoa. Mieshyttyset sen sijaan ovat kaikki trendikkäästi kasvissyöjiä. Puhuessani hänen kanssaan en puolestani tiennyt enkä oivaltanut, että Minna ajoi ulos lähetyksessä nauhoittamansa puhelumme. Kuulostin aivan käypäseltä kuulijalta ja ohjelmaan osallistujalta.

Pidän myös heidän aamun kolmikysymyksisestä kilpailusta, joka sopii lähes kaikille. Pitää vastata enemmän tai vähemmän, kun he vaikka väittävät, että tuuma on yli kolme ja puoli senttiä. Kuka vastaa kaikki kolme oikein, saa Radio Novan kahvimukin 🍵. 

Sekin oli mukava huomata, että valtakunnan kuunnelluin kaupallinen radio ei ole vain nuorten juttu, sillä sekä Minna että Kimmo ovat iältään yli viisikymppisiä, aikuisen oikeesti aikuisia. Iloitsen, että ansiostanne 73-vuotiaana vanhana kubbena olen oppinut uusia kuuntelu- ja osalistumistapoja sekä löytänyt teistä itselleni uusia fanitettavia. Kiitos siitä Minna, Kimmo ja tietysti myös Markus.