Kuningas ja kuningatar saivat kruununsa

"Ollaan me suomalaiset maallistuneita. Tuli vaan mieleen kruunajaisia katsellessa", sanoi netissä pastori Olli Valtonen. Toinen oli hyvillään, kun Suomessa Jumalan sijaan presidentti saa valtakirjansa kansalta, kolmatta närästi yli 4000 kiloa painavat kullatut hevosvankkurit 1700-luvulta ja neljättä itse hevoset. Vain harvaa kiinnosti hengellisyys tai mitä kuningashovi merkitsee englantilaisille. 

Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluu tällä hetkellä 56 maata. Päämies on monarkki, jonka tehtävä on lähinnä symbolinen. Hän on myös 16 jäsenvaltion valtionpäämies. Kansainyhteisön keskeisin elin on jäsenvaltioiden hallitusten päämiesten tapaaminen, joka järjestetään kahden vuoden välein. Vain neljä 56 jäsenmaasta ei ole ollut osa brittiläistä imperiumia. Merkittävimpiä jäseniä lienevät Kanada, Intia ja Australia sekä Yhdistynyt kuningaskunta ainoana Euroopasta.

Jos ehkä miljardin katsojan kruunajaisten keskusteluista voi jotain päätellä, on Olli Valtosen arvio maallistuneesta Suomen kansasta aivan oikea. Kiinnostuksen kohde näytti olevan muun muassa paljonko lystin hinta on briteille. Jostain olin lukevinani, että koko hovi maksaa vuodessa jossain 2,5 euron paikkeilla per kansalainen. Siitä voi laskea tai päätellä ovatko "sirkushuvit kansalle" hintansa väärti. 

Kiinnostusta oli paljon kaikesta juhlan ympärillä pyörivästä eikä itse kruunajaisista ehkä siksikään koska kuninkaan valtaa todellisena hallitsijana on viety muualle. Ydin oli monelta kateissa vähän samaan tapaan kuin alkoholistilla, joka menee ensi kertaa AA-ryhmään ja tulee pois pettyneenä todeten, ettei ole hänen juttunsa: "Siellä oli jollakin hieno auto, jollakin kultakello ja jollakin korut kaulassa tai ranteessa." Hän oli unohtanut minkä vaivan vuoksi ylipäätään meni ryhmään.

Kruunajaiset olivat syvästi kristillinen juhla armoa täynnä, mistä puuttuivat synkkäilmeiset, musta kirja kainalossa kulkevat, jotka toivottavat toisia ikuiseen kadotukseen. Tilalla oli kuningas, joka lupasi moneen kertaan Luojalta saamalla vallalla palvella kansaa eikä olla palveltavana. Hän rukoili ja pyysi rauhaa sekä varjelusta kaikille uskosta ja uskonnosta riippumatta.

Ennen varsinaisia kruunajaisia YLE lähetti tunnin ohjelman Charlesin elämästä. Luonnon ja yleensäkin maapallon suojeleminen sekä nöyryys olivat tärkeässä asemassa. Olen oikein hyvilläni, että käytin lähes koko eilisen perehtymällä, välillä saunoen ja pyykkiä pesten Englannin kuninkaan elämään. Mukana tuli myös aimo annos tietoa muistakin kuninkaallisista.

En tiedä kovinkaan paljoa Englannista, mutta jotain kuitenkin. Olen muun muassa peräkärryn ja teltan kanssa sekä myöhemmin matkailuautoilla kiertänyt saarta ristiin rastiin ainakin parikymmentätuhatta kilometriä. Mieleen reissuilta jäi maan siisteys ja kaikkien ystävällisyys. Muistan ajatelleeni, että englantilaisilla on niin loistokas historia, ettei heidän tarvitse olla mitään ollakseen jotakin. Samaa ajattelen yhä saunoessani heidän kanssaan Thaimaassa.

Kuten kansa on karsinut valtaa maamme presidentiltä, niin ovat brititkin tehneet oman kuningatterensa ja kuninkaansa kanssa. Mutta presidentistämme tiedämme, että jos on kansan tuki, on myös paljon mielipidevaltaa. Britit saivat kuningasparin, jota on helppo arvostaa. 

Charles lll ei ole tiennyt koskaan minusta mitään, eikä tule tietämäänkään edes olemassa oloani. Eilinen opetti minut silti arvostamaan kruununsa saaneita, kuningasta ja kuningatarta. Heidän elämään mahtuu paljon edustamista, hyväntekeväisyystyötä ja onnea, mutta myös surua sekä murhetta varsinkin rakkaudessa. Arvostan, että keskinäinen rakkaus on ollut enemmän ja kantanut tämän kaiken yli. He ovat nyt yhdessä virallisesti kuninkaallisia puolisoina kunnes kuolema heidät erottaa. Silti en unohda, että seuraavan Englannin kuninkaan äiti on Walesin prinsessa Diana Frances, o.s. Spencer.