Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Vierivä kivi ei sammaloidu

Publilius Syryksen, 100-luvulla ennen ajanlaskun alkua nimiin laitettu, kansainvälisesti tunnettu otsikon sanonta esiintyy suomeksi ainakin Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuodelta 1702 muodossa "Ei lijckuwan kiwen päällä sammala caswa". Aivan uuden elämän sanonnalle antoi vierivät kivet, The Rolling Stones. Yhtyeen nimen sanotaan vastaavasti olevan peräisin blues-artisti Muddy Watersin kappaleesta ”Rollin' Stone”.

Jokilaaksossa on yksi iso kivi, jonka otimme ilman lupaa Senkkerin kiviainestehtaalta ja vieritimme kaivinkoneen ja Kaarlo Sjöblomin kanssa nykyiselle, toivon mukaan lopulliselle paikalleen. Viime kesänä istutin sen päälle sammalta ja tänä kesänä näen sammaloituuko Päiviksen sekä minun vierivä kivemme. 

Avioeroni jälkeen, vapauden huuman kadottua, elämässäni oli kaikkien aikojen yksinäisyys. Osa-omistuskoira Niilokin kävi Jokilaaksossa vain pistäytymässä. Olin sitten Thaimaassa, Suomessa tai missä tahansa, vaelsin orvon sydämeni kanssa omien valintojeni seurauksena erämaassa ilman olemisen mieltä ja tarkoitusta. Toistuvasti kyselin milloin olen liian vanha aloittamaan alusta. Ja yhtä usein vastasin, etten tiedä, mutta en ainakaan vielä.

Yritin löytää elon oikeutusta tarpeettomuudesta sekä mitättömyydestä. Välillä sen löysin kääntäessäni koppakuoriaista polulla jaloilleen ja välillä kadotin. Matkustin Filippiineille elämä täynnä virtaa, kun löysin sosiaalisesta mediasta neljän lapsen äidin. Hän lupasi tehdä kanssani lapsen, jos pidän heistä kaikista huolta ja olen tulevaisuuden turva. Tämän lupasin. Sen hetken tärkein ihminen alkoikin odottaa lasta, josta sain kuulla lentäessäni takaisin Suomeen. Mutta ultraänikuvat kertoivat, että päivämäärät eivät aivan stemmaa, jonka DNA-testi myöhemmin vahvisti.

Kyselin lapselle kummejakin, suunnittelin kastejuhlaa ja elin monin tavoin uuden alkuni kanssa onnen kukkuloilla.

Olin jakanut kaiken riemuni sosiaalisessa mediassa ja huomannut joidenkin iloitsevan kanssani. Melkoisen raskas jobi oli jakaa samassa paikassa myös syvä pettymykseni, sillä tapahtuneen salaajaksi ja luimistelijaksi minusta ei ollut. Kestin myös joidenkin vahingonilon. 

Luulin ennen Filippiinien matkoja olleeni kaikkien aikojen syvänteessä, josta en enää pääse ylös, mutta kyllä suruni kanssa Filippiinien jälkeen olin syvällä jossain jokaisessa päivässä jokaisella solullani. 

Biologista isyyttä ei elämä ole minulle suonut, mutta juridisesti olen jo aikuisen miehen isä ja sen myötä isoisäkin. Myös Filippiineillä kasvavan pienen pojan, Jorma Goza Soinin syntymätodistuksessa olen isä. Jollain lailla haikeaa on, että isyyksien kautta minulla ei ole juuri yhteyttä"sukuihini". Silti on mukava ajatella, että elämä on ja kantaa monin tavoin.... aasinsiltojakin myöten. 

Tällä hetkellä kirjoitan taas kerran eloni kirjaan uutta, elämänhalun täyttämää lukua. Siihen kuuluu keskeisenä osana Morakot, aikuisen ikäinen nainen Thaimaasta sekä naftaliinista kaivamani automatkailu uudessa muodossa. Ensi viikolla lähden hopeanharmaaan, Vanha Rouvan ja pienen peräkärryni kanssa taipaleelle. Ehkä huomenna kirjoitan mitä kaikkea otan matkalle mukaan ja minne aion mennä.

Ei kommentteja: