Pieniä, minulle ainutlaatuisia arjen asioita

Pihapiirissäni kasvaa luonnonkuusi, joka on lainsuojaton. Sillä se asuu Tuusulanjokeen laskevan Huhtarinpuron reunalla eikä nauti suojelun suojaa, vaikka luonnonsuojelualue onkin joka puolella. Lisäksi se on valinnut asuinsijakseen Carunan sähkölinjan alustan. Joten vaikka sen elämä pihassa on sinällään auvoista, pitkää siitä ei ole luvassa ilman ihmisen toimenpiteitä, sillä tiedossa ei ole, että sähköyhtiö veisi linjansa muualle.

Huhtarinpuron jätimme suojelualueen ulkopuolelle, koska sitä myöten tulevaisuudessa saattaa virrata vesiä Focusalueelta. Se saattaa tuoda uoman kunnostustarpeita. Kaukana takana on aika, jolloin metsämiehet sanoivat puroa Maljapuroksi veden kirkkauden vuoksi. Se sai alkunsa Kuninkaan ja Lemminkäisen lähteiltä keräten matkalta mukaansa pieniä virtoja Rudybackan ja Kratinkallioilta sekä Hesapottsmossen soilta. 

Mutta Toivossa on hyvä elää ja Rauhassa kuolla, sanoi lapamato. Minä pohdin kuinka voisin katkoa määräajoin pihakuusesta latvan niin, että puu pysyisi hengissä. Jos näin en tee, eräänä päivänä tulee Caruna helikoptereineen, miehineen ja naisineen sahaten juuresta poikki koko puun.

Jo vuosien ajan kuusessa on palanut ledvaloja vuodet ja vuorokaudet läpeensä. Öisin käydessäni metsä-weeceessä olen niitä monesti katsellut. Välillä pohtien näkevätkö metsän eläimet keinovalon ja jos näkevät, niin minkälaisena? Koskaan ihmettelemässä en ole nähnyt kettua, en jänistä, en kyyhkystä, en saukkoa, en ilvestä enkä mitään muutakaan metsän asukasta. 

Vaikka öitteni hyvä hetki on joskus keinovaloista, on se merkki elämästä. Toivon, että joskus pihapuuta joku voisikin sanoa alati latvansa menettäväksi ikikuuseksi. Viime talvi tai valuvika pimensi puun eivätkä ledit enää heränneet keväällä kotiin tultuani eloon. Kävi ehkä niin, että viimeinen lähtijä sammutti valot tai ne pimenivät muuten vaan. Oli uuden valosarjan aika. Niitä jo aiemmin katselin Puuilosta, mutten löytänyt mieleisiä. Niinpä päädyin pörssiyhtiö Tokmanniin, vaikkei se kantakauppani olekaan.

Kyseinen vuonna 1989 Kyösti ja Kari Kakkosen perustama yritys oli muuten nimeltään alkujaan Okman Oy. Nimen vaihdosta kävi Stockmann aikoinaan oikeuttakin häviten mittelön. Sitä olen joskus sen tullessa mieleen naureskellut, kun se itse sittemmin myi Herkkunsa ja kai koko kruununjalokivensä Mannerheimintiellä. Jälleen kerran vain harva asia on ikuista. Vaikka mikään ei taida koskaan tyystin hävitä, vaan muuttaa muotoaan.

Viime yönä kello kaksi ihailin pimeässä uusia valoja ja ajatelin, että kohokohta on kerran vuodessa loistaa joulukuusena. Mutta minulle ne ovat tärkeät jokaisena hetkenä, vaikka kesän aurinkoisena päivänä on mentävä viereen tihruamaan palavatko. Nämä 120 pientä ledvaloa tuovat valonpilkahduksen silloinkin, kun itselläni on synkkä olotila tai mieli muuten murheen murtama.