Siperianhysky Liekin kavereiden nimetkin selvisivät. Samaa heimoa oleva vanhapoika Zurro ja rotujenkoira Väinö. Sinne ne kaikki jäivät 😥, kun olin Keljonkanjaan ABC:llä aamukaffella ja sämpylällä menossa kohti vähemmän syvää etelää ja Jokilaaksoa.
Kaikkinensa reippaan viikon reissulle tuli mittaa noin 1700 kilometriä. Mikä oli losotellessa Vanha Rouvan kanssa pitkin Suomen hiljaisia, välillä huonokuntoisiakin teitä. Vakionopeudensäätimen ja automaattilaatikon avulla 2000 kuutioinen moottori kuljetti minua kuin nojatuolissa tasaisesti ylä- ja alamäet. Pientä peräkärryä en joka hetki edes muistanut, sillä kapeutensa ansiosta sitä ei sivupeileistä juuri näkynyt.
Kotimatka takaisin Tuusulan Jokilaaksoon Jyväskylästä oli ilman sanottavia pysähdyksiä oikein miellyttävä. Päijänne ja merkittävät kesäpaikkakunnat eivät olleet vielä saaneet kesäasukkaitaan, joten missään ei ollut ruuhkaa. Oli vain hiljaista lähes joka paikassa.
Koko matkakin oli loivaliikkeinen, vaikken yhdessäkään paikassa ollut kahta yötä. Mukana kulkevista varusteista jäi iso osa testaamatta ja käyttämättä uimapatjasta itse tehtyihin ruokiin sekä kemiallisesta toiletista käsisuihkuun. Suomen kesä odottaa vielä tuloaan.
Tein kesärenkaineni oikean ratkaisun, kun lähdin Kuusamon sijaan Oulusta alaspäin, sillä eilisten säätietojen mukaan Lapin porteilla, Rukan juurella ja muuallakin pohjoisessa satoi lunta yli kymmenen senttiä.
Kärkisten sillalta Päijänne näytti jylhältä, hieman pelottavaltakin, kun sen suuret selät olivat autioita ilman vesillä liikkujia. Sysmän kylän raittikin oli talvisen hiljainen suven vilkkaiden viikonloppujen sijaan. Samoin oli Pulkkilanharjun ja Vääksyn kanavan seudut.
Olin lähtiessäni päättänyt välttää moottoriteitä, joten jatkoin samoilla linjoilla Lahdesta vanhaa tietä moottoritien oikealla puolen Mäntsälään ja sieltä ison väylän vasemmalla puolella Keravan Kulloontien risteykseen saakka.
Erityisen hyvilläni olen, että löysin isovanhempieni haudat ja sain käydyksi joidenkin ystävieni lisäksi myös serkkujeni luona. Viihtyisää oloani joka paikassa täydensivät puolisot. Mukavaa oli myös havaita, että olen matkailuautovuosien jälkeen löytänyt itselleni viimein uuden, mieleisen tavan automatkailla. Vanha Rouva matkamakuuhuoneineen lisättynä pienellä peräkärryllisellä tarvikkeita on loistava yhdistelmä ja reissukumppani.
Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää ja etsiä esimerkiksi mielenkiintoisia yöpymispaikkoja aamu-, ilta- ja yöuinteineen meren, järvien ynnä muiden uimapaikkojen läheisyydestä. Tervetuloa siis kesä, minä odotan ja olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti