Määmatka, osa 5

Kauas on pitkä matka, joka tietysti on suhteellista. Eilen ajoin reissuni pisimmän 400 kilometrin päivämatkan, Jurva-Tyrnävä-Oulu.  Olen taivaltanut nyt Vanha Rouvalla toistatuhatta kilometriä ja luulen, että jos autossa olisi joku ostohetken piilotettu vika, olisi Avensis tapansa näyttänyt. Olen siis hankintaani äärimmäisen tyytyväinen.

Oli jännittävää ajaa serkkuni Martin syntymäkodin pihaan, joka palasi mieleeni hyvin elävänä yli puolen vuosisadan takaa. Hienoa oli tavata myös hänen vaimonsa, joka etunimen unohdin heti kuultuani. He vastaavasti olivat muistavinaan ruskean lierihattuni, jonka perusteella lienemme vuosikymmenten varrella ainakin kerran aikuisina tavanneet, jota sitäkään en muista.

Muistan vain lapsuuden päivät ja kesäiset leikit heidän kotonaan. Muistan myös meiltä lapsilta salaa käännetyt räiskäleet, sillä emme pitäneet sokeroiduista lätyistä. Mutta muistan myös pölkyltä päättömän kanan, joka pääsi papalta lentoon. Minulle selitettiin, että se ei mahdu muuten kassiin naapuriin vietäessä, mutta pää laitetaan siellä takasin. Senkin muistan, kun lapsena monesti pohdin, että onkohan kanan kaulassa jonkinlaiset kierteet. 

En tiedä mitä kaikkea isovanhempani henkensä pitimiksi tekivät aikoinaan, mutta minulle kerrotun mukaan isoisäni Juho oli Tyrnävän ensimmäinen taksiautoilija. Joka opetti jonkun sormipelin, jota pelataan kahvilassa edelleen. Sekin palasi mieleen, että ehkä he asuivat kappaleen matkaa Korpintiellä, synnyinkotini piharakennuksessa. Samassa huoneen ja keittiön asunnossa asuin aikani itsekin ja jossa siskoni myöhemmin kuoli ja josta äitini vietiin viimeisen kerran terveyskeskukseen ja sieltä Tuuskotoon.

Hautoja kiersimme Oulun ja Tyrnävän hautausmailla useampiakin. Näkemättä jäi muun muassa serkkuni, 5 vuotiaani kuolleen Pirjon lumen alla ollut muistolaatta. Luulen kuolinsyyn olleen anginan jälkimainingit, joihin olin lapsena kuolla itsekin. Isovanhempieni haudalla paljastui myös viimein heidän nimensä kirkonkirjoista, joita en ollut koskaan kuullut.

Martilla ja hänen vaimollaan on yhteistä taivalta yli 50 vuotta, jota kunnioitin ja kunnioitan. Se on hieno, elämänmittainen matka, johon en itse pystynyt. Huomasin heillä olevan loistava huumori ja huumorintaju, joka käsitti minunkin leikinlaskuni. Tuvan laverille oli kiusaus jäädä kutsusta yöksi, sillä tarinaa meillä olisi arvatenkin riittänyt aamuun saakka. 

Mutta minä matkasin Vanha Rouvan kanssa takaisin Ouluun, sillä olin päättänyt yöpyä Nallikarin caravanalueella. Olin haaveillut aamusaunasta, uimisesta ja aamiaisesta Kylpylä Edenissä, josta pääsi talvellakin sisäaltaasta suoraan ulos katsomaan jäistä Pohjanlahtea ja korkeita savupiippuja.

Mutta se ei toteutunut, sillä kaksi vuotta sitten S-ryhmä sulki ovet sekä sammutti valot eikä uutta sytyttäjää ole löytynyt. Kummallista sanon minä. 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009337184.html

Mutta yö meni matkamakuuhuoneessani loistavasti päättyen aamun itsekeitettyihin kahveihin, jugurttiin ja suihkuun. Rauhallinen yö lähes meren rannalla maksoi 30 euroa. 25 euroa paikasta ja vitonen nukkujasta. 

Auringon noustessa päätin, etten jatka Kuusamoon, vaan matkaan katsomaan Temmekseen vuonna 1936 syntynyttä taitelija Seppo Similää vieläkö hän on niin sanotusti iskussa kodissaan ja ateljeessaan.

Pariskunta Suutarille suuret kiitoksen ystävällistä kohtelusta ja toivotuksista tulla uudelleen. Olet Martti äitini puolelta lähes ainut sukulainen, jonka olen edes tavannut vuosikymmeniin. Oli mukavaa ja ikimuistoista.