Määmatka, osa 4

Eilen oli Määmatkani pisin päivämatka. Joka sekin tosin oli vain parisataa kilometriä. Vanha Rouva on palvellut loistavasti, vaikken ensimmäistä Mathildan yötä lukuunottamatta ole sen matkamakuuhuonetta tarvinnutkaan.

Eilen ja yön olin ensi kerran niin sanotusti sukuloimassa. Serkkuni Juhani ja Seija ottivat minut avosylin vastaan rivitalokodissaan Jurvan keskustassa, joka kuntana on menettänyt itsenäisyytensä Kurikalla. Pitkään pohdin soitanko tulostani etukäteen, mutta sitten päätin ilmestyä vain oven taakse. Ajattelin, etteihän tuloni muuten ole yllätys. 

He asuivat aikoinaan vuosikaudet Hyrylässä naapurissani, joten meillä on paljonkin yhteistä historiaa ja muisteltavaa. Ilta kului rattoisasti mennyttä muistellen ja kuinka ollakaan, paljon syöden. Tätä vauhtia ennen kuin matkani on päätöksessään, minut täytyy pyörittää autoon. Avensiksen kylmälaukku on ollut koko ajan täynnä ruokaa, jotka taitavat kävellä itsekseen jonnekin, kun joku päivä avaan kannen. 

Tänään on pisin ajopäivämatkani edessä, sillä aion ajaa Tyrnävälle, niin ikään seurkkuni luokse. Hänet olen nähnyt ehkä 65 vuotta sitten. Eilen sain nimittäin selvitettyä äidin puolen isovanhempieni haudan sijainnin Oulun hautasmaalla, jonne toivottavasti matkaamme yhdessä. Lisävaikeus haudan löytämiseen tuli, kun selvisi, että vaikka kaikki kutsuivat isoisääni Juhoksi, se ei ollut kirkonkirjojen etunimi. Isoäitini nimi kuitenkin stemmasi, joten eiköhän isoäitini vieressä ole puoluson luut.

Huomisen jälkeen suunta matkalleni ei ole mitenkään selvä ja kutsua olisi vielä ylöspäinkin ainakin Kuusamoon saakka. Mutta aamun säätiedotus lupasi seudulle lunta ja Vanha Rouvalla on alla kesätossut. Joten jos lunta tulee, silloin suuntaan varmuudells kohti etelää. Kiitos oikein paljon loistavasti seurasta ja huolenpidosta Seija ja Juhani.