Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Määmatka, osa 3

Matka jatkui Vanha Rouvan kanssa kohti Raumaa, jonne olikin vain alle 100 kilometriä. Perille päästyäni huomasin, etten ehkä ollutkaan käynyt Törmien tässä kodissa. Avensiskin piti jättää kadunvarteen, sillä vain harvassa rivitalon pihassa on tilaa vieraiden autoille peräkärryineen.

Eimalla, perheen rouvalla oli oma merkityksensä siihen, että ylipäätään valitsin Toyotan uudeksi vanhaksi autokseni. Sillä myös heillä on toisena autona Avensis, jolla Eila-Maria kertoi ajetun liki puolimiljoonaa kilometriä. Siinäkin oli kartanlukijan puolen taaimmainen sivulasi varustettu lämpövastuksille, jota he eivät olleet edes huomanneet. Sinällään mielenkiintoinen pikku mysteeri, joka ehkä joskus ratkeaa.

Myöhäisenä iltapäivänä tai alkuillasta toteutimme myös suunnitelmissa olleen uimahalli- ja saunareissun. Kaunis uimahalli, joka näytti lähes uudelta, mutta oli silti saanut purkutuomion ja uusi on rakenteilla. Vesiliukumäkeäkin laskin Heimon kanssa lasten lailla useamman kerran 😅. 

Lauteilla jutustelin paikallisen yrittäjän, Jouko Riipin kanssa, jota en ollut aiemmin edes nähnyt. Kävi ilmi, että myös hänellä oli yhteyksiä Jurvaan ja lähiseudulle. Miehen hyvä kaveri Timo Laitala on siellä avioituneena serkkuni Heikin ja Katja Soinin tyttären, Anne Laitalan kanssa. 

Joskus maailma on yllättävän pieni ja tuttuja löytyy sieltä täältä monien mutkien kautta ja takaa, kun vaan rakentaa aasinsiltoja. Jurva kuuluu muutenkin matkaohjelmaan, jonne taidankin ajaa tänään parinsadan kilometrin matkan. Ja toimittaa perille Kentankylään uimahallin lautella saamani, välitettäviksi tarkoitetut terveiset.

Raumallakin oli mukanani lähes aina kulkevalla kulkukoirinen lahjontapussille käyttöä. Joka kylläkin on tällä kertaa kissanruokaa. Luotan siihen, etteivät koirat sitä syötyään ala naukumaan tai muillekaan kissojen tavoille. Kovasti mieleen sisältö oli kuitenkin kuvan kahdelle Törmien koiralle.

Minä en Raumasta paljoakaan tiedä. Joskin olin kaupungin jäähallissa yli kymmenen vuotta sitten 60-vuotisbailuissa, jossa oli katsomollinen samannikäisiä juhlimassa Juhani Tammisen kutsumana. Hänen lisäkseen seudun jääkiekosta muistan vain puolivuosisadan takaa Matti "Mölli" Keinosen. Tiedän myös mitä tarkoittaa lylym potkui ja mikä on vanha puutalokaupunginosa Vanha Rauma. Se on Pohjoismaiden laajin, yhtenäisin ja parhaiten säilynyt vanha puukaupunkialue, jonka asemakaava periytyy jo keskiajalta.

On mukava tavata tuttuja vuosikymmenten varrelta ja muistella menneitä sekä yhdessä koettua. Kohtelu ja vieraanvaraisuus oli täälläkin yösijoineen luksusta. Koska olemattomiin, hyviin tapoihini ei kuulu kieltäytyä kaikista pöydän antimista ja herkuista, luulen, että jos jatkaisin kolme päivää sitten aloittamaani kotimaankiertuetta syksyyn saakka, painaisin 150 kiloa. Kiitos oikein paljon kaikki Törmät koirineen🙏. 

Ei kommentteja: