Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 27. huhtikuuta 2023

Entäpä, jos Jokilaaksossa ei olisi sähköä?

Kansallinen veteraanipäivä on sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhla- ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987 Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen teki pääministeri Kalevi Sorsa ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä 1986. Tänä päivänä, mutta vuonna 1945 Suomi irtaantui toisesta maailmansodasta ja viimeiset saksalaiset siirtyivät Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Oli viimein koittanut rauhan aika. 

Sitä minäkin tänään liputan Jokilaakson juhlapaikalla ja käyn sodat kokeneiden vanhempieni haudalla. Vuorokauteni aloitin kuitenkin jo tuttuun tapaan valvomalla parituntisen yöllä ennen auringonnousua pohtien tällä kertaa maailman menoa. Syy siihen löytyi viime aikojen uutisista, jotka ovat huolestuttavia, elää millaisessa kuplassa tahansa:

– Pohjois-Korea on valmis käyttämään ydinaseita mahdollisessa yhteenotossa Yhdysvaltain tai Etelä-Korean kanssa, sanoi maan johtaja Kim Jong-un puheessaan valtiollisen median mukaan.

– Ensin Nord Streamin kaasuputki räjähti, nyt merikaapeli on poikki ja sähköt menivät Bornholmin saarelta, kertoo DR. 

– Ruotsissa oli pari päivää sitten suuri sähkökatko ja kaksi ydinvoimalaitosta jouduttiin sulkemaan. Sähkökatkon takia muun muassa metroliikenne oli pysähdyksissä Tukholmassa. Syytä ei vielä tiedetä, mutta se pysäytti myös metsäteollisuuden laitoksia länsirannikolla Suomessa, sanoo YLE.

Mutta miten eläisin Jokilaaksossa ilman vesi- ja jätehuoltoa sekä linjoja myöten pistorasiasta tulevaa sähköä? Luulen, että aika hyvin aikani tai vaikka aina, sillä vesijohtoa ja kunnan viemäriverkkoa Konttikodissa ei ole nytkään. Vaan veden noudan vesipisteistä, aika usein ruokaravintola Sepelin ulkoseinässä olevasta hanasta tuhannen litran säiliöllä mönkijälläni.

Mutta jos joku sabotoisi vesijohdon, mistä hakisin veteni? Noutaisin sen muutaman sadan metrin päässä olevasta luonnonlähteestä, josta nykyisinkin noudan silloin tällöin juomavettä. 100 litraa kerralla viidessä astiassa, jotka täytän puuvartisella rosteriämpärillä.

Mutta entäpä, jos joku sabotoisi sähköverkon ja polttoainejakelun? Sillloin kuljettaisin talousveteni samoissa 20 litran astioissa kotti- tai muilla kärryillä. Jos saisin polttoainetta, hankkisin polttomoottorivesipumpun Puuilosta 150 eurolla ja toisin lähdeveden peräkärryssä kuvan säiliöllä. Kesäisin tosin tarvitsen, osin Päijänteenkin vettä vain vähän, sillä peseydyn lampiemme laitureilla.

Sinne siirtyisin myös pesemään pyykkini. Sähköttömyys vaikuttaisi lisäksi astioiden pesuun, suihkun ja sähkösaunan käyttöön. Ei siis silti mikään maailmanluokan mullistus, saati katastrofi. Kaikki biojäte ja toilettien tuotokset suolistoperäisine bakteereineen menevät nytkin hyötykäyttöön. Kompostorien lisäksi Jokilaaksossa on 3 erilaista ekokäymälää. Harmaan veden kuljettaisin sopimuksen mukaan Afalttikallio Oy:n jätevesijärjestelmään tai polttoaineen puuttuessa imeyttäisin maahan.

Entäpä sitten lämmitys? Pihapiirissä on polttopuutavaraa vuosikymmeniksi, joilla Päiviksen kanssa lämmitimme talvisinkin koko Merikonttikotimme puolivaraavalla Nunnauunin injektoritakalla. Ehkä kotini valaisu tapahtuisi ilman sähköä kodikkaasti kynttilöillä tai öljylampuilla, jos valopetroolia, eli lamppuöljyä olisi saatavilla.

Ruokaa tekisin pihan grillikodassa, jossa nykyisinkin jonkun kerran vuodessa valmistamme milloin mitäkin purtavaa. Sähköttömän kodin kodassa tai pihan tulipaikalla paistaisin lihani, keittäisin oman maan perunat ja kasvihuoneen tuotoksia. Mutta paljon pitäisi puutetta tulla lisää ennen kuin ampuisin pihan jäniksen tai lampiemme sorsan, vaikka tarkoitukseen luvallinen haulikko löytyykin. Katiskan ja muut kalastusvälineet tosin ottaisin aika pian naftaliinista. Jääkairakin on nurkassa odottamassa käyttäjäänsä.

Ei kommentteja: