Toinen yö hopeanharmaan Vanha Rouvan matkamakuuhuoneessa

Eilisten suunnitelmien mukaan täydensin uudelleen henkiin herättämäni automatkailuharrastuksen varustusta ja olin ensimmäisenä Suutarilan Etolan oven takana kello 9 ostamassa vihreää 30 litran, muovista vesitonkkaa.

Minuun nähden nuori nainen tuli avaamaan oven, jolle sanoin: "Huomenta, varhainen lintu löytää madon, joka ei tietenkään ole madon onni." Kurtut vain kuulijan otsalla syvenivät. Kävi ilmi, että hän oli Venäjän Vilniksesta tai Vilnuksesta Suomeen parikymmentä vuotta sitten muuttanut, eivätkä suomalaiset sanonnat olleet hallussa. Sodan järjettömyydestä olimme yhtä mieltä ja myös siitä puhuimme. Kun en puoleen vuoteen juuri ole puhunut suomea, on varastossa paljon puhumatonta. Sen uhriksi joutuvat nyt kohtaamani ihmiset. 

Sieltä päätin ajaa Bauhausiin ostamaan akulla toimivan matkasuihkun, kun nyt on tonkkakin kahvi- juoma- ja suihkuveden kuljettamiseen. Ratkesin vielä hankkimaan varavirtalähteenkin, vaikka se tekikin syvän loven rahapussiini. Jos olen Vanhan Rouvan kanssa jossain verkkovirran ulkopuolella, nyt pysyvät kylmälaukussa viileänä ruokatarpeet ja alkoholittomat oluetkin. Ja tarvitsenhan sähköä hankkimaani retkisuihkuun sekä älypuhelimen lataukseen. Yritän vielä selvittää voinko hyödyntää virtalähdettä tarvittaessa auton käynnistämiseen. 

Kun säiden tietäjät kertoivat, että viikonloppuna saattaa Tuusulaankin tulla lunta 30 senttiä, päätin yöpyä autossa toisenkin yön ja kokea hieman toisin öisen sateen. Kun hipsin pimeässä metsäwc:hen, en ollut löytää lumen alta valkoisia crocsejani. Tosin sama olisi ollut hipsiä puun juurelle paljain jaloin, sillä kengät olivat lunta täynnä. Mukava oli kuitenkin aistia auton lasinkin takaa öistä luontoa ja sadetta. 

Kevään merkkejä ei paljoa vielä ole, sillä uusi valkoinen peitti kaiken orastavan alleen. Mutta jotain on, sillä Jokilampien jousenpariskunta saapui eilen aikamoisen metelin kanssa. Minulla oli heille tarjota vain ääriään myöten täynnä ja ylikin tulvivan Tuusulanjoen kylmää vettä. Näytti sekin olevan pariskunnalle ok. Niiden lisäksi vesilinnuista havaitsin vain yksinäisen heinäsorsan, joka etsi tämän kevään ja kesän puolisoa. Toisin kuin joutsenet, joiden parisuhde on elämänmittainen.

Vanhan Rouvan ja peräkärryn kokonaisuudesta puutuu enää etupenkkien lampaantaljat, joita en osta netistä. Sillä per penkki niitä pitää liittää kaksi yhteen enkä tiedä sopivuutta kokeilematta. Paikaksi olen valinnut eilen mainitsemani Rintalan luomulammastilan, joka sijaitsee Varsinais-Suomessa Yläneenjoen varrella. Tilalla on suomalaisia alkuperäisrotuja; suomenlampaita ja kainuunharmaita. Lisäksi siellä kasvatetaan jonkin verran ruotsalaisia turkislampaita ja suomenlammas-texel-risteytyksiä. Samalla pääsen kysymään lampaiden halusta ja kyvystä syödä Jokilaaksossakin kasvavaa jättipalsamia.