Silmät on sielun peili

Sanonta on ikivanha ja ilmeisesti jo roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero on käyttänyt sitä ennen ajanlaskumme alkua muodossa: "Ut imago est animi voltus sic indices oculi." Googlen kääntäjä kääntää lauseen latinankielestä näin: "Kuten mielen kasvot ovat kuva, niin ovat myös silmän merkit."

Mutta sielu on monelle muutakin ja paljon muussakin. Silmiini sattui Turun Sanomista artikkeli talosta, jossa on harvinaisen perhosen sielu ja vanhan kyläkoulun runko. Oikein mukava tarina, jonka voi lukea oheisen linkin takaa: https://www.ts.fi/teemat/1074076768

Mutta sattuipa silmiini aiheeseen liittyvää muutakin. Nimittäin Kruusilassa Ystävyyden Majataloa isännöimä, arvostamani Daniel Nylund kaipasi kotoaan kadonnutta kuvan porsasta, joka lienee hänelle enemmän kuin eloton tavara. Saatan mennä tänä kesänä sinne saunomaan ja kysyn Nylundilta kuinka savi- tai posliiniporsas istuu kristityn miehen sielunmaisemaan. Ehkä siinä on jotain samaa kuin pikkutytölle Mollamaija-räsynukessa. Se on jotain hyvin sielukasta ja taatusti elävää, mutta mitä ei moni aikuinen näe eikä tunne. Ehkä lapsen rakas riepu tai unilelu ovat samaa sukua.

Sielun löydän ja tunnen myös Tapsa Rautavaaran ullkakolta löytämästä Isoisän olkihatusta, joka kertoi yksin muistoissa istuvalle, ehkä ikäiselleni miehelle hyvin kauniin rakkaustarinan. Kerran kerroin tästä Päivikselle, mutta hän ei löytänyt siitä mitään. Taisi sanoa vaan, että "pyh, rikkaiden hömpötyksiä" tai jotain sinne päin. Minua se loukkasi, kun rakastamani nainen ei kokenut sielunsa silmin samaa kanssani. Vieläkin suren sitä silloin tällöin. Joillekin autokin voi olla sielukas, jonka olivat oivaltaneet aikoinaan myös Lada-kauppiaat. 

Itselleni arki ja pyhäkin, jossa elän on vain yksi todellisuus, missä on sielu. Unelmat ja haaveet sekä muistot ovat toinen ja kolmas. Somemaailma on neljäs, josta en lapsena tiennyt mitään. Sen väline tai osa sitä on ilman muuta kämmenenkokoinen, sielukas älylaitteeni, johon itselläni on selkeä riippuvuussuhde. Se on kuin unilelu, jonka paikka on yöpöydälläni mennessäni viidenteen todellisuuteen eli untenmaille. Jos näin ei ole, minulta puuttuu lapsen lailla unilelu.

Sosiaaliseen mediaan eniten olen ottanut aikaa television katselusta. Joka onkin radion lailla jonkinlainen somen esiaste, jossa voit vain yksipuolisesti ottaa vastaan "tuutista" tulevaa. Tosin uutistenlukija Matti Rönkä laittoi seuraaviin uutisiin liivinsä alimman napin kiinni, kun lähetin hänelle sähköpostin lähetysten välissä 🤣🤣.