Maassani muiden tavoilla

Suomessa majaansa pitävien jengien jäsenet ovat vahvasti maahanmuuttajataustaisia. Niin sanotuissa katujengeissä mukana olevilla henkilöillä tausta korostuukin voimakkaasti. Poliisijärjestöjen liiton mukaan jäsenistö on jopa 95-prosenttisesti maahanmuuttajataustaisia. Ryöstörikoksissakin yli puolet syytetyistä on samasta taustasta.

Olen eräänkin kerran pohtinut miksi valitsemamme päättäjät seuraavat Ruotsin perässä, vaikka tie on johtanut siellä joillakin alueilla liki hallitsemattomiin tilanteisiin. Luulen, että tämän vuoksi tulevissa vaaleissa käännän selkäni puolueelleni ja äänestän persuja, oman kunnan Ari Koposta, vaikken Riikka Purrasta pääministeriä toivokaan. Otan sen riskin, sillä hyvinvointini perusta on turvallisuus. On minulla tyhjät taskut tai täynnä rahaa, en voi hyvin, jos minun on pelättävä muista maista tulleita kotimaani kauppakeskuksissa ja kaduilla.

En edelleenkään ymmärrä miten Thaimaassa on helppo ymmärtää ja myös toteuttaa, että maassa maan tavalla tai maasta pois. Suomessa ikävä kyllä on liikaa, että eletään ja annetaan elää ja olla muiden maiden tavoilla. Thaimaassa ei tarvitse kovin paljon kekkuloida, kun luukut menevät kiinni toivotuksin, että tervemenoa sinne mistä tulitkin. Mutta toisin on jo nyt joillakin alueilla Suomessa. Koen oloni turvattomaksi ja vieraaksi "omalla" maallani.

Olen suvaitsevainen, joka tarkoittaa molemmimpuolista kunnioitusta. Jos se katoaa tai sitä ei ole ollutkaan, loppuu myös ymmärrykseni. Vaikka vähän sydän syrjälläni ajattelen Venäjän uhkaa, huolettaa aika tavalla myös, että yhä enemmän suomalaisia katuja valtaavat omine kadun lakeineen muulta tulleet ja heidän jälkeläisensä.

Mutta tutkimattomat ovat Herran ja herrojen sekä yhä enemmän myös rouvien tiet. Jos itselläni olisi diktaattorin valta, hyvin liukkaasti antaisin menolipun käteen muualta tulleille, joille ei Suomen säännöt istu. Samalla matkustusvälineellä saisi tarvittaessa lähteä alaikäisen koko perhe. Vaihtoehdoksi tarjoaisin sopeutumattomalle vaikka Venäjältä ostettuja tai muiden maiden samankaltaisia nuorisokodin tai vankilan palveluita.

Vaikka en nuoruudessa mikään kelpo kansalainen ollut itsekään, ymmärrän nykyisin, että jos haluan elää järjestäytyneen yhteiskunnan vapaassa osassa, on hyväksyttävä yhdessä luodut säännöt. Jos se ei sovi, on siirryttävä yhteiskunnan suljettuun osaan, jossa muut sulkevat ja aukovat ovia tai mentävä muille maille.

Jotkut asiat ovat yksinkertaisia. Kerron esimerkin. Viron saatua itsenäisyytensä takaisin, kävin Tallinnassa laitoksessa, joka oli tarkoitettu väkivaltaisille aviomiehille. Kun valtion virkamies joutui vierailemaan kodissa, jossa juopunut mies toistuvasti pahoinpiteli vaimoaan tai lapsiaan, seurasi varoitus sekä selkeäsanainen viesti, että seuraavalla kerralla tulee lähtö.

Jos seuraava kerta tuli, tarkoitti se siitä paikasta puolta vuotta suljettua laitosta, jossa tehtiin töitä seitsemänä päiväna viikossa. Palkka oli kuusi savuketta päivässä. Sosiaalihallituksen virkamies päätti tietopakettinsa sanoen: "Tarkoitus ei ole parantaa kenenkään väkivaltaisuutta, vaan antaa puoli vuotta aikaa selvinpäin itsekseen pohtia kuinka kohdella perhettä humalaisena. Yleensä miehet eivät tule uudelleen."