Kirjailija Markku Mantila

”Mantilan kerronta on tiivistä, värikästä ja sujuvaa. Kun hahmot on esitelty, lävähtää lukijan sielunmaisemaan henkilösuhteiden verkko. Juuri kun tottuu Mantilan piirtämiin ihmishahmoihin, nurkan takana odottaa yllätys. Romaani tempaa mukaansa.” – Keskipohjanmaa.

Erikoinen esikoisromaani kuvaa Peräseinäjoen vähäistä sivistyneistöä: varsinkin 1970-luvun politiikan analyysi tekee vaikutuksen." – Helsingin Sanomat. 

 ”Runsas ja värikäs henkilögalleria tarjoaa persoonallisia tyyppejä, joiden kanssa ei aika käy pitkäksi. Mantila pumppaa kohtauksiin sellaista otetta ja jännitettä, että niistä syntyisi helposti elokuvaa.” – Turjan tarinaa -blogi

Aika harvoin käsiini sattuu sähköinen kirja, josta pidän paljon. Esimerkiksi Jari Tervon kirja Vesa-Matti Loirista jäi kesken. Markku Mantilan kolmeosaisen trilogian luin, voisi sanoa ahmien, sillä ne olivat mieleeni. Jännitystäkin oli näille vuosirenkaille sopivasti, vaikka jännityskirjat sinällään ovat joutuneet väistymään mieltymysteni piikkipaikalta ajat sitten.

Mantilan ensimmäiseltä kirjalta en etukäteen suuria odottanut ja ostinkin sen siksi, että se kertoi peräseinäjokilaisesta elämästä. Itse kun isäni puolelta olen myös Etelä-Pohjanmaalta, Jurvasta. Joka sekin on lakannut olemasta omana kuntanaan. Peräseinäjoki haki elämisen lisämahdollisuuksia Seinäjoen käsipuolesta ja muutaman vuoden jälkeen Jurva Kurikasta.

Mantilan kolme kirjaa kuljettivat minua sivu sivulta eikä yhtään tylsää kohtaa ollut. Ehkä eniten elin Allan Lauttamuksen ja Lontooseen muuttaneen pappi Helteen mukana. Sähköistä luettavaa oli kaikkiaan pitkälti toistatuhatta sivua. Joten jos tämä, yksi lähes 5000 Elämän tähden -blogista Markku silmiisi sattuu, runsas kiitos miellyttävistä öiden hetkistä, joita vietin kirjojesi parissa.

Muistelen, että edellisestä lukemastani useamman kirjan sarjasta on reipas vuosikymmen. Silloin asialla oli ruotsainen jännityskirjailija Stieg Larsson, jonka sarja jäi tavallaan kesken hänen kuollessa kirjansa ääreen saappaat jaloissa äkillisesti sydänkohtaukseen vuonna 2004. Juuri ennen kuolemaansa hän oli saanut valmiiksi kirjasarjan, joka tunnetaan Millennium-trilogiana. Romaanit julkaistiin postuumisti. Neljättäkin hän ehti kirjoittaa parisataa liuskaa. Sarjasta oli alun perin tarkoitus tulla kymmenosainen. Tieto neljännen teoksen julkaisemisesta julkistettiin joulun alla 2013. Kirjan kirjoitti David Lagercrantz ja se ilmestyi elokuussa 2015, samaan aikaan myös suomennettuna nimellä Se mikä ei tapa. Mutta ei hänestä ollut manttelinperijäksi. 

Larssonin kirjoista on tehty elokuvat ainakin Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Myös Mantilan kirjojen Allan Lauttamuksesta ja muusta väestä olisi ainesta hyväksi, suomalaiseksi elokuvaksi. Ehkä sen näemme. Helposti näen itseni myös keskustelemassa seinäjokilaisen viljapellon laidalla tasavaltamme presidentin kanssa. Ehkä saammekin lukea lisää itsenäisyytensä menettäneen kunnan elämästä, jota kirjailija viimeisen kirjansa loppusivuilla hieman lupailee.