Blogisti

Silloin tällöin tulee tilanne, ettei yli 4000 blogin jälkeen mitenkään tahdo löytyä kirjoittamisen aihetta. Se on kyllä vähän väärin sanottu tai vain osatotuus, sillä kirjoittaahan voi aiheesta kuin aiheesta ja aiheettakin. Ehkä se mikä on kateissa onkin tunne, sillä ilman sitä en kirjoita. Jos en sitä joku päivä tavoita, kaivelen vuosien takaa aiemmin kirjoitetun ja julkaisen lukien sekä ajatellen uudelleen.

Tunne on minulle kirjoittaessa ja elämässä muutenkin elintärkeä, sillä en tahdo elää kuin viimeistä päivää tai kuin olisin jo kuollut, vaikka elon rajallisuudesta usein kirjoitankin. Jonkin sortin henkinen kummallisuus sekin on, sillä kun kirjoitan kuolemasta, on se kirjoittamista omasta ja muiden tulevaisuudesta.

Matkassa ja ajatuksissa on silloin myös epävarmaa valoa. Tiedän, että eräänä hetkenä sydän pysähtyy ja tuhkani jäänevät osin vanhempieni ja siskoni hautakummulle Paijalannummeen, osin Jokilaakson luonnonsuojelualueen Jokilampiin Tuusulanjoen virran vietäväksi Suomenlahtea ja Itämerta myöten vaikka Thaimaan Siaminlahteen saakka, sekä osin Soiniityntien varrelle istuttamamme Ison kiven juureen, jota vartioi seitsenpistepirkko eli leppäkerttu. "Lennä lennä leppäkerttu jne..."

Että näin tapahtuisi, tarvitsee jonkun jälkeeni jääneen rikkoa lakia, sillä tuhkat saa ilman muistomerkkiä ja kenenkään lupaa ripotella aika moneen, mutta vain yhteen paikkaan eikä ripotella sinne tänne kuin hiekotushiekkaa. Epävarma valo tulee siitä, etten usko mainitsemiini paikkoihin jäävät se minkä monet muutkin itseni lisäksi kokevat, mutta eivät näe. Rakkaus, viha, välittäminen, kateus, kauna, ikävä jne. Koko sielu sekä ylipäätään kaikki mikä on kätketty sydämeeni joskus tuhkaksi palavan, tähän elämään tarkoitetun nahkapukuni sisään. 

Aamulla syöksyin nettimaailmaan pohtiessani mistähän kirjoittaisin ja mikähän on tai miten Google selittää blogistisanan. Törmäsin linkin takana olevaan kirjoitukseen:

https://www.elakeliitto.fi/blogit/olen-blogisti-ja-ylpea-siita. 

Hänkin on kirjoittanut yli kymmenen vuotta blogeja, aloitti Vuodatus-alustalla, josta siirtyi laillani Bloggerin käyttäjäksi ja on elämänsä leppoistamisjaksolla. Lisäksi tämä ensimmäinen löytämäni "hengenheimolaiseni" myös valokuvaa ja arvatenkin kirjoittaa laillani etupäässä omaksi iloksi tunne mukana. Valokuvieni lisäksi elävöitän jokapäiväisiä kirjoituksiani muokkaamallani tämänkin blogin Avatar tai Bitmoji omakuvalla. Virtuaalijormaa vaatetan pitkin vuotta sekä muokkaan ulkonäköäkin silloin tällöin milloin mitäkin tekeväksi fiilisten ja vuodenaikojen mukaan. 

Kun saan jokapäiväisen blogiannokseni julkaisukuntoon, se ei ole suinkaan valmis, sillä päivän mittaan luen sen uudelleen ja uudelleen sekä korjaan muiden tai itse löytämiä virheitä. Joskus täydennänkin, kun havaitsen uppumaan jäänyttä tai saan palautteen jostakin, jonka haluan lisätä.

Juuri tällä hetkellä ajattelen syventyväni päivän mittaan löytämäni kollegani aikaansaannoksiin sekä lähetän linkin blogisivuistani hänelle ja katson mitä tapahtuu tai tapahtuuko mitään. Sen verran kurkkasin hakusanoilla, että hän on rinnallani kirjoittamisen lähes ammattilainen.