Jonkun kerran olen lukenut kysymyksiä saako Thaimaan mopoja tai mopoautoja ajaa mopokortilla tai tarvitaanko korttia lainkaan. Kun osaltani vastailen, saan lähes aina kuulla epäselvyyden tulleen siksi, että kysyjä on tosiaan luullut Thaimaan moottoripyöräskoottereita samanlaisiksi kuin Suomen mopot. M-luokan ajokortilla saa Suomessa kuljettaa lisäksi kevyttä nelipyörää, eli niinsanottuja mopoautoja sekä mopomönkijöitä. En viitsi edes kirjoittaa mistä kysyjien väärä käsitys on tullut. En ymmärrä miksi muutamat suomalaiset haluavat ylläpitää ja jakaa mopoista Thaimaan kävijöille harhaanjohtavaa tietoa.
Suomessa on pitkälti yli 100 000 tieliikennekäytössä olevaa mopoa. Määrä taitaa olla laskussa, sillä mukaan ovat tulleet hytillisetkin traktorimönkijät, joiden käyttöön tarvitaan T-luokan ajokortti. Sen taitaa saada 16-vuotiaana. T- ja M-luokan ajokorteille ei ole vastaavaa kansainvälistä ajokorttia. Se ei muuksi muutu, vaikka sanoisi minua bezzerwizzeriksi, viisastelijaksi ja Thaimaan skoottereita mopoiksi.
Alkujaan blogissani kyse nimittäin oli moottoripyöristä, joita suomalaisetkin Thaimaassa vuokraavat. Kun kanssani kinaajilla oli jäljellä enää loppuun kaluttu luu, on lisärouheita pitänyt hakea jänkäämiseen muista sähkökäyttöisistä etenemistavoista ja jopa sähköavusteisista polkupyöristä. Ehkä saamme vielä lukea akkutoimisista skeittilaudoistakin, joita jotkut haluavat sanoa mopoiksi 🤣🤣🤣🤙.
Sitten siihen ajokorttien hankintaan. Toissapäivänä ajoin paikalliseen "ajokorttitoimistoon" mukanani paperit, joita minulla oli. Pyysin ystävällistä virkailijaa kirjoittamaan thaiksi mitä minulta puuttuu tai pitää olla ja montako kappaletta mitäkin tarvitaan aina yhteen ajokorttiin.
Saamani listan ja Morakotin kanssa kiersin sitten keräämässä papereita ja valokuviakin. Kun kaikki oli kasassa, menimme eilen uudelleen virastoon sovitusti 9.30. Kuvia otettiin myös paikan päällä ja siirrettiin suoraan tuleviin ajokortteihini. Tunti tai pari ja minulla oli ajoluvat kädessä. Maksoivat liitteineen, valokuvineen ja lääkärintodistuksineen yhteensä noin 600 bahtia.
Kuten toissapäivänä arvailin, kokeitakin oli. Istuin jakkaralla valotaulun edessä, joka oli täynnä erikokoisia punaisia, vihreitä ja keltaisia täpliä. Niiden tarkoitus oli selvittää näenkö Speden yhden elokuvan tavoin kaiken mustavalkoisena vaiko väreissä. Speden leffakin oli pätkän väreissä, kun ryyppymies lopetti dokaamisen. Aikansa värikästä maailmaa katseltuaan hän totesi, että paskat minä väreistä, aloitti jälleen ryyppäämisen palaten kaksiväriseen maailmaansa.
Toisessa tehtävässä oli vihreä ja punainen valo. Kun syttyi vihreä, piti painaa lattiassa olevaa kaasupoljinta ja kun syttyi punainen, piti painaa jarrua. Kolmas tehtävä jäi mysteeriksi, joskin muistelen viime kerrasta sen liittyneen etäisyyden mittaukseen. Sain nimittäin käteeni koneessa kiinni olevat kaksi narua, joista minun ehkä olisi pitänyt vedellä määrätyllä tavalla. Mutta mitään ei monitorissa eikä muuallakaan tapahtunut, joten virkaija otti suitset ja sanoi hymyn kera "okei".
Mieleen tuli isäni 65-vuotta aiemmin ja hänen lainaamansa armeijan hevonen sontakärryineen. Isä kärräsi tunkion vessanalustoineen kasvuvoimaksi sekä muokkasi muutenkin peruna- ja vähän muutakin peltoammme. Välillä kynnettiinkin. Kun hän iltasin palautti Hyrylän varuskunnasta lainaamansa kaluston, minäkin sain lähteä mukaan, jos tarkoitus ei ollut poiketa päätteeksi aliupseerikerholle.
Istuimme kärryn laidalla ja faija ojensi minulle suitset sanoen, että olen jo iso poika, melkein mies ja voin ohjata hevosen takaisin talliin. Hän lisäsi, että älä kuitenkaan vetele suitsista, ettei hevonen vauhkoonnu. Perillä isä kehui kuinka hyvin ohjastin ja kuinka hyvä hevosmies minusta vielä tulee. Vuosia myöhemmin käsitin miksen saanut vedellä suitsista. Hevonen osasi kotipilttuuseensa muutenkin 😂😂.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti