Viina, viinattomuus ja raittius

En ole raittiudesta kirjoittanut pitkän aikaan, viinanjuonnista kylläkin sen edestä, viinattomuudestakin silloin tällöin. Raittius ja pidättäytymin alkoholista ovatkin vallan eri asioita. Vähän samaan tapaan, että alkoholismi voi olla monella syntymästä saakka osin geeneissä ja matkan varrella kerätyssä sosiaalisessa perimässä. Mutta tullakseen alkoholistiksi pitää juoda viinaa usein useita vuosia reippaanlaisesti.

Muutakin siihen tarvitaan. Jos ei halua juoda murheeseen eikä pysty ottamaan krapularyyppyä, vaikeutuu tiekin alkoholistiksi. Raittius on kokonaan toinen juttu ja onkin sinällään outoa, että sanan ovat onnistuneet omimaan alkoholin ympärillä pyörivät, joko juomalla tai kieltäytymällä juomasta. Joku voi olla absolutisti ja hakata kuvainnollisesti puolisonsa tai lapsensa silloin tällöin varmuuden vuoksi tai vanne on muuten vaan pään ympärillä usein liian tiukalla. Hän ei silloin tiedä mielen, sielun ja ruumiin raittiudesta mitään.

Toki minäkin rähjään ehkä liian usein edelleen ja omakin hissi juuttuu joskus kerrosten välille, mutta kohti täydellistä raittiutta kuljen. Sitä voin vain kokea ohikiitävän hetken ehkä kesäyön hiljaisuudessa, yksin laiturilla. Tuokion tuntuu, että tässä on kaikki mitä onneen tarvitaan eikä minulta mitään puutu. 

Raittius on kokonaisvaltaista hyvinvointia. Halua kokea kaikki itselle tapahtuva kristallinkirkkaana ilman tarvetta edes yrittää muuttaa omaa todellisuutta keinotekoisesti toisenlaiseksi. On sitten elämä tulvillaan iloa, surua ja kaikkea muutakin mitä rikkaaseen eloon kuuluu. Kun ylipursuavan elämänrakkaana olen viimein oppinut itkeään koirani haudalla vuodesta toiseen selvinpäin, niin siitä en pikku- enkä karusellikännienkään vuoksi luovu.

Viime yönä puoli kaksi paikallista aikaa soi puhelin. Langattoman langan toisessa päässä oli moneenkin kertaan aikuisen ikään ehtinyt, kovastikin tuttu mies. Lähes ensi työkseen hän sanoi, että soitin, kun sinä olet entinen juoppo ja juonut kai liiankin kanssa, että miten pääsee viinasta eroon. Ja jatkoi, että vaikka on ihana vaimo ja suurenmoiset lapset, niin aamu ei lähde käyntiin ellei juo pullollista Koskenkorvaa.

Tähän minä, että okei, mutta se ei pidä oikein paikkaansa, että olisin juonut liian kanssa. Pikemminkin juuri oikean määrän, sillä enää ei ole tarvinnut juoda yli 40 vuoteen. Sinä sen sijaan, jos oikein käsitin, olet juonut liian vähän koska vieläkin pitää juoda. Sitten kysyin oletko hakenut apua jostain?

Tähän ystäväni 8000 kilometrin päässä, että oli käynyt jossain yksityisellä, jonka kanssa jutusteltiin niitä näitä ja se siitä. Oli terapeutti ollut sitä mieltä, että siitähän se uusi taival alkaa, kun lopettaa juomisen. Ei ollut kolahtanut, vaikka juuri se sanottu on homman ydin.

Sovittiin, että mies soittaa uudelleen ihmisten aikaan eikä varttia ennen kukon aamun ensi kiekaisua. Valistunut veikkaus on, että ei soita vielä näillä juomisilla, vaikka aihetta olisi. Osaan sitten jeesata polun alkuun ja kulkea tarvittaessa kappaleen matkaa rinnallakin tai en.

Aamulla kaivoin netistä AA-ryhmäluettelon osoitteineen ja puhelinnumeroineen, jonka lähetin pallon toiselle puolelle WhatsAppin liitetiedostona. Tätä kirjoittaessa kurkkasin kanavalle ja uutta elämää etsivä kaverini on ainakin avannut lähetykseni.

Maailmassa on puhuttu niin paljon alkoholiongelmasta, ja sanon mitä tahansa, se on toistoa, joten antaa olla toistaiseksi. Ehkä sen voi sanoa, että suunnanmuutokseen ei tarvitse tietää mikä on oikein. Vaan riittää, jos saa sisälleen pohjimmaiseksi ymmärryksen mikä meno tai valinta on omalla kohdalla väärin. Jos tämä ymmärrys ei ole alimmaisena, nakertaa viinanhimo ennemmin tai myöhemmin tiensä uudelleen kukkulan kuninkaaksi.

Viinan kanssa päivittäinen läträäminen on oikea valinta vain silloin, jos tahtoo ennenaikaisesti matojen syötäväksi tai savuksi taivaan tuuliin. Alkoholiongelma sen sijaan ei keskuudestamme poistu niin kauan kuin ihmisen on mukavampaa olla pikku tai isossa kekkulissa silloin tällöin kuin alati selvinpäin. Joillekin siinä menossa käy, kuten kaimani Jorma (Jomppa) Ojaharjukin sanoi, että ensin mies ottaa ryypyn, sitten ryyppy ottaa miehen ja lopuksi ryyppy ottaa ryypyn. Jo iät ja ajat ruukku on mennyt kaivolle kunnes särkyy.