Järkeä keräilyyn

Thaimaan matkoillani olen usein katsellut paikallisia, jotka keräävät kasveja, pensaiden sekä puiden lehtiä ja mitä kaikkea keräävätkään luonnosta ruokapöytään, vedestäkin yhtä ja toista. En tiedä niistä mitään, mutta varsinkin tänä talvena kasviksia teidenkin varsilta on ollut ruokapöydässä ja lautasella. Olen oppinut ja tottunut siihen, että niitä on myös suussani vähintään aamuisin.

Aikoinaan oppikoululaisten piti Suomessa kerätä 80 kasvia kahden kesän aikana. Prässätä ja kuivattaa ne sanomalehtien välissä painojen alla ja liimata kansioon kukin omalle sivulleen. Kasveille täytyi lisäksi etsiä nimet sekä äidinkielellä että latinaksi heimoineen. Pitipä ne vielä muistaakin, sillä koulun alettua kesän jälkeen luonnontieteen opettajat tenttasivat osaamiset. Vilunkipeliäkin urakka hieman aiheutti, sillä ahkerat kerääjät myivät kasveja tai valmiita sivuja nimineen.

Kasvio jäi pois opetussuunnitelmasta 1960-70-luvun taitteessa, mutta 2000-luvulla siitä on innostuttu uudelleen. Käytännön kautta oppilas pääsee kokemaan ja aistimaan luontoa ja itse kerätyt kasvit jäävät varmasti paremmin mieleen. Aikakaan ei ole muuttanut sitä, että puuhaan usein osallistuu koko perhe.

Silloin ihmettelin ja monesti myöhemminkin osan kesäpäivistäni pilannutta keräilypakkoa. Se on edelleen tarpeettomin koulunkäyntiin liittyvistä tehtävistäni. En ole koskaan tarvinnut tietoa onko joku kasvi latinankieliseltä nimeltään ranunculus ehta tai kohta tai jotain aivan muuta.

Thaimaan kasvispitoinen ruoka on innostanut pohtimaan uudesta vinkkelistä kouluvuosien pakkoa. Miksi emme keränneet Suomen luonnosta hyötykasveja ja oppineet opettajan johdolla tunneilla käyttämään niitä? Eikä siinä kaikki, isossa maailmassa tehdään ruokaa torakoista toukkiin ja heinäsirkoista muihin öttiäisiin. Minäkin olen niitä mutustellut. Vastaavia on Suomenkin luonto tulvillaan. 

Koulujen kotitalousluokat ja monet keittiöt ovat kesät vailla käyttöä, joten uudenlaiselle hyötyharrastukselle ja kursseille olisivat puitteet valmiina. Asiansa osaavien johdolla voisimme kerätä luonnosta monenlaisia raaka-aineita ja opetelella tekemään niistä ohjatusti ruokaa. Toiminta voisi aikuisten lisäksi liittyä myös opetusohjelmiin, jotka opettaisivat lapset ja nuoret käyttämään luonnon antimia aivan uudella tavalla hyödyksi.