Punnapat Thonglek (Nong Thanwa), 5 vuotta

Buddhalaisuuteen kuuluu kuusi olemassaolon tasoa, jonne ihminen voi jälleensyntyä karman lain mukaisesti. Jälleensyntyä voi jumalaksi, puolijumalaksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi tai helvetinolennoksi. Joitakin näistä olotiloista on jaoteltu edelleen moniin osiin, ja jotkin buddhalaiset koulukunnat luettelevat kymmeniä erilaisia jälleensyntymän tasoja.

Maailmat voidaan nähdä myös mielentiloina. Esimerkiksi jumalten maailma on jatkuva onnellisuuden ja autuuden tila, jossa olento saa haluamansa ja voi hyvin. Kuitenkin kaikki nämä tilat ovat pysymättömiä ja siten miellyttävimmätkin niistä ovat epätyydyttäviä. Ihminen kiertää jälleensyntymän kierrossa, kunnes valaistuu ja saavuttaa nirvanan.

Nyt ovat lusikkani olleet Morakotin kanssa samassa ruokapöydässä kolme kuukautta. Yksi Jomtienilla ja kaksi Phatthalungissa, jossa olen ollut kolmissa hautajaisissa. Eilinen muistotilaisuus kolahti tunnetasolla kaikkien kolmen edestä, sillä ehdin oppia tuntemaan 5-vuotiaan pojan, kuten hänen vanhempansakin. He kaikki kuuluivat aamiaiseni kantapaikan kalustoon. 

Pojan äiti on tuonut nauravin kasvoin eräänkin kerran jälkiruokakulhon minulle. Milloin mitäkin maukasta, joista tiedän vain näön ja hetkeä myöhemmin maun. Isä vastaavasti paistaa hiilillä verkon päällä pieniä lihanpaloja. Voisi kai sanoa vartaiksi. Kun ei yhteistä kieltä ole, en ole saanut kysytyksi sikaa vai nautaa. Niitä syön aamuisin kaksi pientä puutikullista, joita aloin tilaamaan näyttämällä kahta sormea ja sanomalla"tuu muu". Nyt samaa tapaa käyttää moni muukin. Välillä en ole ehtinyt pyöräni päältä, kun nuori isä silmiin katsoen, hymyssä suin näyttää kahta sormea ja sanoo "tuu muu".

Mutta sitten olit sinä, tämä otsikon viisivuotias poika, joka olit saanut lempinimen Joulukuu. Elämää täynnä oleva olemuksesi on piirtynyt muistiini ikiajoiksi. Ystävyytesi ostin 20 bahtin pienellä, vihreällä norsulla, jonka sisällä vilkkui ravistelun jälkeen ledvalo. Se oli kuin pieni sydämesi, joka jaksoi tuikkia vain viisi vuotta. Itselleni jäi sinusta hyvin kauniit muistot. Yhä tunnen kämmenelläni pienten sormiesi lämmön, kun opetin sinulle "ylävitosen".

Kun eilen olin saattamassa sinut matkalle sinne jonnekin, tein sen kyynelsilmin. Ajattelin itseäni ikäisenäsi, viisivuotiaana, joka olin juuri oppinut ajamaan syntymäpäivälahjaksi saamallani sinisellä polkupyörällä. Koko elämä oli edessä. Aurinko paistoi aina, kesä jatkui ikuisesti ja päivieni määrä oli rajaton. Näin ei ollut sinun tiesi. Jälleen kerran en ymmärtänyt lainkaan Luojaamme.

Uskon, että sinun ei tarvitse uudelleensyntyä, vaan osasi on ilman harjoittelua kerrasta valaistuminen eli nirvana. Vaikka en omaakaan Jumalaani ymmärrä, on minulla silti alati horjuva usko siihen, että kerran vielä paiskataan uudelleen ylävitoset.