Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 20. joulukuuta 2022

Arkiyöt joissa elän, nukun ja valvon

Illalla ennen yöorrelle menoa, katselin hiljentynyttä kotiraittiani. Oikeastaan ainoat kulkijat olivat kotiinsa pihamme kautta matkanneet neljä karjaeläintä. Ehkä selvitäkseen kuivin sorkin. Joka tapauksessa ne olivat hukanneet paimenensa tai paimen paimennettavansa. Kauloissa oli vain narujen pätkät. Kun aikani seurasin, löysi karjavahtikin ainakin yhden vasikan pihastamme kanojen joukosta 🤣. 

Jo eilen muutaman kymmenen metrin päässä oleva lähikauppa 7-Eleven Special sulki ovensa, sillä asiakkaiden olisi pitänyt kahlata ostoksille tai tarinoimaan reisiään myöten tulvavedessä. Tai veneillä, joita niitäkin riisipeltojen laitamilla näkyy.

Tata päätti lähteä skootterilla hakemaan kylältä, osin karjan lailla pihojen läpi, aamupalaa itsemme lisäksi kanoille ja kissoille. Kissoja ei kylläkään ole eilisen jälkeen näkynyt. Johtuneeko vesikammosta tai huonosta uimataidosta.

Eilen oli Morakot vielä sitä mieltä, että "ai nou, vesi on aamulla poissa". Vaan eipä ollutkaan. Yö oli tuonut sitä lisää. Mutta yö toi meille molemmille myös pitkät kymmenen tunnin yöunet, joita aamulla ihmettelimme. Yöllä kylläkin luin myös Phatthalungin naapurimaakunnan Sonkhlan tulvien vaikutuksista. Osa ihmisestä on joutunut jättämään kotinsa ja pakenemaan ylös vuorille.

Aikani pimeässä valvoin siis entiseen tapaan. Tällä kertaa vedet mielessä. Miten eri tavalla mahdammekaan suhtautua luonnon vallatessa maata takaisin ihmisiltä, jotka ovat ottaneet sitä ilman luonnon lupaa käyttöönsä. Toki ajattelin myös Kalifornian ja Afrikan kuivuutta sekä Venäjän Arial-järven kuivatusta. Vedestä on siellä muistona vain laivat kuivalla maalla kilometrien, ellei satojen päässä.

Myös Jokilaaksossa tulvavesi on jokavuotinen ilmiö Aasian sadekausien tapaan. Välillä vettä on niin paljon, että Soiniityntien silta on Tuusulanjoen pinnan alla ja kuljen kylille joko kiertoteitse tai metsien kautta mönkijällä. Tai sitten pysyn kotona. Siihenkin olen tottunut eikä vaihtoehtoinen liikkumistapakaan ole minkään tasoinen ongelma. Kuten se ei liene Phatthalungin reunoilla asuvillekaan.

Joskus tai aika useinkin vesi valtaa myös Bangkokista isoja alueita, kun pohjoisen mereen laskevat joet tulvivat yli äyräiden. Siellä syntyy pulmia liikavedestä enemmänkin. Luonnon ja säiden ääri-ilmiöitä ihmiset saavatkin tulevaisuudessa enemmän arkeensa. Osin omien tekemisiensä seurauksena.

Muistelen joskus lukeneeni, että Ruotsin suurimmissa järvissä on enemmän vettä kuin Suomen kaikissa järvissä yhteensä. Jos vastaavasti mitattaisiin alueita, jotka ovat ainakin osan vuodesta veden alla, luulen Thaimaan pärjäävän siinä hyvin. Vaikka se suhteutettaisiin maiden pinta-aloihinkin.

Ei kommentteja: