Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Tänään on 1. adventtisunnuntai

Tänään aloitan adventti- eli joulukalenterin metsästyksen. En tiedä miten suuri merkitys turismilla on siihen kuinka joulu ja sen odotus näkyy Pattayan katukuvassa. Täällä Phatthalungissa ei ole juuri turisteja, joten joulukaan ei paljon näy. Siitä huolimatta yritän löytää jokavuotiseen joulun odotukseeni liittyvän kalenterin. Sen etsimiseen on aikaa torstaiaamuun saakka. Jos löydän, silloin avaamme ensimmäisen luukun. Niiden takaa toivon löytäväni aina aattoon saakka pienen pienen suklaapalan tai vastaavan. 

Adventtina aletaan valmistautua jouluun. Sana “adventti” tulee latinan kielestä ja merkitsee saapumista. Odotetaan, että meille pimeydessä ja kuoleman varjon maassa vaeltaville pilkahtaisi aavistus taivaallista valoa. Valon voittoa pimeydestä kuvastaa nelikynttiläinen adventtikynttelikkö. Valo lisääntyy sunnuntai sunnuntailta ennen joulua. Ensimmäisenä adventtina sytytetään yksi kynttilä, toisena kaksi ja kolmantena kolme. Viimeisenä adventtina valoaan levittää jo neljä kynttilää. Kynttilän liekki on vanhastaan ollut myös rukouksen vertauskuva. Ortodoksikirkkojen kupolit ovat liekin muotoisia merkiksi siitä, että kirkkorakennus on itsessään rukous.

Jo vuosien ajan joulun odotukseeni on kuulunut aiheeseen liittyvien, päiväkirjanomaisten blogien kirjoittaminen. Niin tänäkin vuonna. Niitä kirjoitellessa mieliin palaa jouluja 70 vuoden ajalta. Paljon muistoja, lapsen iloja ja riemuja, mutta myös aikuisen humalia sekä yksinäisyyttä. Kuinka muistankaan joulujeni ihmisten ikkunoiden valot, kun vaelsin tyhjään kotiini. Kenenkään luokse en voinut mennä, sillä kaikki viettivät jouluaan rakkaittensa kanssa. Ei ollut yksinäisten joulunviettoja eikä avoimia ravintoloita. Jouluaatto on yhä yksinäisen ihmisen vuoden yksinäisin päivä.

Vaikka minusta ei koskaan ole ollut jumalankieltäjäksi, ei kristikansan yhteinen, jouluna syntynyt Vapahtaja tavoita minua aina. Silti Hänellä on oma huone sydämessäni, jossa, jos en tiedä, niin tunnen Puusepän Pojan asustavan.

Minulle Hän ei ole lainkaan sellainen millaisena ihmiset puheissaan tai kirjoituksissaan kauppaavat. Jeesus on täydellinen rakkaus, välittämisen ja kaiken tekemäni pahan anteeksiantaja, johon ei kuulu kuritus eikä rankaisu.

Omaan jouluuni mahtuu myös Korvatunturin joulupukki, jonka kantaisä on Pyhä Nikolaos. Pyhimys joka aikoinaan maksoi muun muassa kolmen lapsen opiskelun. Suomessa lahjoja jakava Nikolaos tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.

Monen vuoden jälkeen taivaalla näkyvä joulutähteni lupailee, että yksinäisten joulujen jälkeen jaan Morakotin kanssa Vapahtajani syntymäjuhlan, jota hän ei laillani koe. Tatalla on oma uskonsa ja tällä hetkellä minunkin joulukotini tyhjässä huoneessa on tila Buddhan pienelle temppelille. Yritän luopua kaikesta siitä minkä voin tehdä itsestäni luopumatta. Sen ohjaamana on helppo uskoa Morakotin olevan ikuisuuden suhteen aivan yhtä oikeassa kuin minäkin. 

Ei kommentteja: