Eilen olimme suunnitelmien mukaisesti naapurin hautajaisissa tai ainakin niihen liittyvässä tilaisuudessa. Suuressa hallissa oli ehkä koko kylä läsnä. Morakot kertoi, ettei hän ole vähään aikaan osallistunut, sillä tapoihin kuuluu laittaa kirjekuoreen 200 bahtia ja antaa omaisille, mutta sitä Tatalla ei ole ollut. Oma suu on ollut tärkeintä, kuten meillä kaikilla. Tosin täälläkin ruokaa oli moneen makuun. Muutenkin koko väki osallistui ja kotikadun risubaari sekä kauppa olivat kiinni, koska niiden henkilökuntakin oli auttamassa.
Surujuhla ei näyttänyt samanlaiselta kuin suomalainen muistotilaisuus ja se poikkesikin monin tavoin. Kuinka arkku oli nähtävillä, oli vaikuttavaa. Pihalla oli monenlaista markkinakojua ja lottoarpojen myyjä kiersi sisälläkin osallistujien joukossa. Miehillä ei ollut tummia eikä muunkaan värisiä pukuja. Kokemisen arvoinen päivä.
Ensimmäisen kerran Thaimaassa olen tutustunut ja elänyt mukana, kun kirjaimellisesti syödään kädestä suuhun. Jos oikein ymmärsin, valtio torppasi Morakotin 200 bahtin kuukausiavun ja köyhien kortin puutteellisen avioerotodistuksen vuoksi. Niin tai näin, nyt kun hänellä ei ole vuokseni päivittäistä tai kahta 100 bahtin hierontaa, olisi se hänen ainut tulonsa. Minusta se on käsittämätöntä.
Sen sijaan käsitykseni, että Suomessa kukaan ei ymmärrä saati elä todellisessa köyhyydessä, on vain vahvistunut. Tiedän myös, että maailman köyhyys ei ole kovinkaan monen, yksittäisen ihmisen syy, saati heidän poistettavissa. Sata maailman rikkainta tekisivät kyllä omaisuudellaan aika paljon köyhyyden hävittämiseksi, sillä ruokaa pallolla on meille kaikille. Se ikävä kyllä on vallan väline, jonka Ukrainan jumissa olleet viljakuljetuksetkin osoittivat.
Itse aion jatkaa valitsemallani tiellä, sillä on mukavaa ja elämisen arvoista huomata ja ennen kaikkea kokea, kun joku välittää. Eläkkeelläni ei kuitenkaan norsunluutorneja rakenneta itselle eikä muille. Kaukana takana ovat ajat, jolloin rahani riittivät kohtuudella kaikkeen mihin halusinkin. Nyt ne riittävät kaikkeen mitä tarvitsen. Monesti on muistunut mieleen isän viisaus: "Älä osta mitä tarvitset, vaan sitä mitä ilman et tule toimeen, niin sinulla on aina rahaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti