Pattaya Suomi-Seura ry, osa 3

Jos yhden henkilön nimeäisi, niin Seuran nosti monipuoliseksi toimijaksi monivuotinen puheenjohtaja Risto Nyman. Luulen, että hän olisi tehnyt sen ilman hallitustakin. Risto ei ollut asioista päätettäessä joukkuepelaaja, jonka sain huomata monesti tultuani valituksi Klemolan Mikon jälkeen pitkäaikaiseksi varapuheenjohtajaksi.

Nymanissa ja nykyisessä puheenjohtajassa Christer Mannilassa on eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta on yhteistäkin. Seuran kannalta merkittävintä on molempien halu tehdä pyyteettömästi paljon työtä yhdistyksen, sen jäsenistön ja muidenkin palveluiden käyttäjien eteen.

Entiseen ei ole paluuta, vaikka tilat tyhjänä ovatkin

On kuitenkin hyvin vaikeaa saada jäsenistö kokemaan, että Pattaya Suomi-Seura on meidän kaikkien yhteinen juttu. Jonka eteen on mukava käymisen lisäksi ehkä tehdäkin jotain pientä tai isompaakin. Jäsenkato ei selity koronalla, sillä tältä osin alamäki alkoi jo aiemmin. Tätä pohdin viimeksi eilen, kun huomasin Facebook-sivuilta, että Seuran yhteiset saunavuorot alkavat silloin ja silloin, maksavat jäsenille niin ja niin paljon ja vastaavasti ei jäsenille niin ja niin paljon.

Mutta on kolmaskin saunojien ryhmä. Nimittäin he, jotka kantoivat vastuuta yhteisestä asiasta ostamalla 100 euron osakkeen tai usemmankin, jotta olisimme saaneet velattomat, omat toimintatilat. Hankintaan sisältyi sauna- ja allasosaston korvaukseton ja rajaton käyttöoikeus. Kun osakkeita ei mennyt kaupaksi toivottua määrää, jää nyt maku, että Seuraa taloudellisesti tukeneet olivat kuin palvelija, jolle hienostorouva sanoi pitkin nenänvartta: "Mauri on työnsä tehnyt, Mauri saa mennä."

Vaikka jo pitkään lienee ollut selvä asia, että tilat ovat saavutettavuudeltaan muotisanaa käyttääkseni "haasteelliset", ei se ole koko totuus. Sillä silloin kun Suomen suurlähetystö vierailee tai Seura toimii suomalaisten vaalien äänestyspaikkana, on jälleen muotisanaa käyttääkseni "tupa täynnä". Väki osaa ja pääsee paikalle, kun on riittävän mielenkiintoinen syy tulla. 

Voi olla, että kävijöitä ei koskaan ole tarpeeksi, jos emme pysty juuri muuta kuin kilpailemaan suomalaisten yritysten kanssa tarjoamalla ruokaa ja juomaa sekä elintarvikkeita mukaan. Eikä se oikein ole edes Seuran tarkoituskaan. Ymmärrän kyllä yrityksen, sillä kun velkaa on paljon, helposti liiankin tärkeäksi muodostuu toiminta, joka tuottaa tyhjään kirstuun bahteja. 

Jos itse olisin jotain muuta kuin rivijäsen, istuisin Timosen kanssa samaan pöytään kuin tiloja ostaessammekin. Neuvottelun aihe voisi olla millä ehdoilla yhtiö, jonka piti tilat omistaa, voisi niistä luopua.