Pattaya Suomi-Seura ry, osa 2

Tänään pihan kukko nukkui yli 2 tuntia rokuliin ja elämöinti alkoi vasta puoli viiden jälkeen. En tiedä alkaisivatko sen äänekkäät toimet ärsyttää, jos niitä kauan kuuntelisi aamusta toiseen. Olen nimittäin huomannut nettimaailman päivityksistä joidenkin Thaimaan kävijöiden siitä kärsivän. Luulen kyllä, etten kuulu tähän joukkoon, vaan hyväksyn tältäkin osin asiat, joita en voi muuttaa.

Siitä AA:n tyyneysrukouksen osasta on helppo siirtyä muistelemaan Pattaya Suomi-Seuraa, jonka tiloissa kyseinen toveriseura on kokoontunut iät ja ajat, usein parikin kertaa viikossa. Kaihoten, vähän alakuloisenakin muistelen hoivakodissa toipumassa olevaa Markkua, joka aina tunnollisesti valmisti tilan ryhmäkokousta varten. Sen jälkeen hän somepostauksilla toivotti väen tervetulleeksi.

Minulle Pattaya Suomi-Seura tuli tutuksi liki viisitoista vuotta sitten. Mutta vielä enemmän tutuksi se tuli, kun Seura halusi lisää tilaa. Silloinen puheenjohtaja Risto Nyman laitteli viestejä vähän sinne tänne, että olisiko halukkaita vuokraamaan ylimpiä kerroksia vaikkapa asunnoiksi. Sillä palveluiden käyttäjä ei neljänteen kerrokseen kiipeä lehden lukuun, kirjastoon eikä kahvillekaan. Tiloista piti saada vuokratuottoja, sillä muuten eivät talouden rahkeet riitä.

Ihastuin ylimpään, jolle ei muita ottajia ollut. Sinne teimme ja sisustimme Päiviksen kanssa ensimmäisen Thaikotimme. Viihdyimme loistavasti, vaikka kutsumattomiakin vieraita välillä oli moskiitoista muihin siivekkäiseen sekä varkaista rottiin.

Nimittäin kerran yöaikaan alitajuntaisesti heräsin kännykän kilahdukseen. En noussut ylös, vaan käänsin kylkeä ja jatkoin uniani. Ehkä olisi pitänyt, sillä aamulla havaitsimme kadonneeksi pari matkapuhelinta, kannettavan tietokoneemme sekä moottoripyörän kypärän. Toisaalta, jos olisin lähtenyt katsomaan, olisi siinä voinut pahimmillaan lähteä henki. Varkaat, joiden kännykän äänen uneen kuulin, olivat kiivenneet neljänteen kerrokseen ulkoseinää myöten parvekkeelta seuraavalle. Taloudellista tappiota ei tullut, sillä vakuutukset olivat kunnossa. Saatoin myös muistaa hieman väärin tai muuten yläkanttiin viedyn tavaran arvonkin 🤫.

Toisiinkin kutsumattomiin vieraisiin törmäsimme yöaikaan. Hipsin nimittäin taas kerran puolipimeässä toilettiin, kun näin silmäkulmassa jonkun vilahtavan käytäväkeittiömme alakaapin alle. Sitä tovin vuoteessa pohdin ja päädyin siihen, että rottahan se, joka tulee kadulta saakka portaita ylös ruokaa etsimään.

Hankin Lotuksesta pyydyksen, muovisaavin, johon voi upottaa koko loukun sekä kuivattuja siankorvia. Illaisin viritin ansan ja yöllä heräsin, kun luukku kolahti kiinni. Ansaan jääneen rotan upotin pyydyksineen vettä täynnä olevaan saaviin ja jätin hukkumaan aamuun saakka. Aamulla kippasin kuolleen eläimen vessanpyttyyn ja laskin matkalle kyytipojaksi säiliöllisen vettä.

Kaikkinensa taipaleensa toilettimme vesisaaviin päätti liki kymmenen rottaa. Joskus pohdinkin, että minkähänlaiset ruokabailut jyrsijöillä öisin lieneekään Seuran alakerran keittössä, jossa oli aina ruokaa ihmisten lisäksi moneen muuhunkin suuhun.