Pattaya Suomi-Seura ry, osa 1

Joka vuosi olen kirjoittanut monia Pattayalla aikaansa viettäviä suomalaisia yksin sekä kumppaneineen ja muitakin yhdistävästä Pattaya Suomi-Seurasta. Joka ei enää ole maailmanlaajuisen keskusliiton jäsen. Näin kuulin viime vuosikokouksessa. Syyksi sanoivat, ettemme saa keskusliitolta enää mitään, emme edes avustuksia. Siihen ei kokouksessa juuri kritiikin sijaa ollut.

Kun aikoinaan olin aktiivisesti mukana tekemässä hakemuksia, välillä saimme rahaa ja joskus emme. Jos emme saaneet, en osannut edes ajatella, että syy olisi avustuksia jakavassa, vaan ajattelin, että olimme hakeneet väärään tarkoitukseen tai perustelleet tarpeemme huonosti. Neuvojakin kävin pääkallopaikalta, eli Mariankadulta kyselemässä. Sieltä saadun opin lisäksi pidin tärkeänä vaalia keskusliittoon henkilökohtaisia suhteita. Sitä paitsi joka kerta sain mukaani Jomtienin kirjastoomme vietäväksi vähintään kymmenen suomalaista uutuuskirjaa.

Harva kai näitä pohtii, mutta vastaus eron syistä on mielenkiintoinen ja tosiaankin pohtisen arvoinen. Erosimme, koska emme saaneet keskusliitolta mitään. Pattaya Suomi-Seuran jäsenmäärä on ehkä alle puolet siitä mitä se oli, kun toiminta oli Soi Welcomella entisissä tiloissa. Kun kuuntelen jäsenten eron syitä, on lähes aina vastaus, että en saanut seuralta enää mitään. Samat syyt siis kuin Seuralla erota keskusliitosta. Vanha viisaus, että seura tekee kaltaisekseen istuu tähänkin. Hyvin harva miettii, saati pitää tärkeänä, mitä itse annamme yhteisölle tai Seurana keskusliitolle. 

Näissä tiloissa olimme aiemmin

Mutta pohtia pitäisi, sillä Suomi-Seurat ympäri maailmaa ovat monien ulkomailla aikaansa viettävien suomalaisten yhteinen ja tärkeä asia. Vaikka kokisimme, ettemme esimerkiksi toiminnan jossakin suvantovaiheessa  saakaan jäsenmaksulle katetta tai vastinetta.

Olen aiemminkin kertonut tärkeimmän syyn miksi maksan jäsenmaksun, vaikken kävisi edes tiloissa. Kerron sen uudelleen. Kun asuimme Päiviksen kanssa entisten toimitilojen ylimmässä kerroksessa, soi kerran yöaikaan Seuran puhelin. Yhteyden toisessa päässä oli thaimaalainen viranomainen, joka kertoi hämärältä kujalta löytyneen vainajan, joka ehkä on suomalainen. Taskut olivat tyhjät, yhtä hieman tulitikkurasiaa suurempaa käyntikorttia lukuunottamatta. Pieni pahvinpala oli Pattaya Suomi-Seuran jäsenkortti, jonka avulla miehelle löytyi nimi sekä Suomesta omaiset. Tätäkin on toisistamme huolen pitäminen ja yhteiskuntavastuu. 

Ehkä itsekään en tällä hetkellä anna Seuralle kuin kulmikkaita mielipiteitä. Tai annan minä. Monesti olen vaikkapa rantatuolissa varjon alla, jos en suuna päänä, niin kuitenkin yhtenä suomalaissuuna. Kun viereen tupsahtaa ensikertalainen tai joku muu, joka ei ole Seuralla käynyt, ohjaan ja motivoin häntä satavarmasti sinne. Tarvittaessa lähden mukaan madaltamaan kynnystä tai oppaaksi.

Jos aurinko pysyy Phatthalungin taivaan pilvien takana samassa asennossa kuin tänään, jatkan aiheesta huomenna.