Murheensa kullakin

Kun lähdin Suomesta Thaikkuihin käsimatkatavaroiden kanssa, ei yhdeksän kuukauden lääkkeiden lisäksi pyörällisessä repussani juuri muuta ollutkaan. Tälläkin kertaa kaikki meni lähtö- ja tuloselvityksissä loistavasti, vaikka maahan kai saisi viedä vain kuukauden lääkkeet.

Kun veskassa oli tilaa, pakkasin mukaan Thaimaasta ostetun rikkinäisen naisten paidan ja yhtä rikkinäiset housut. Laadukkaat vaatteeni olivat aikoinaan maksaneet 100 bahtia, eli 2,70 euroa tsibale. Joten Suomessa niitä ei kannata korjuuttaa. Jos olisi rievuille edes löytynyt arvonsa tuntevaa korjaajaakaan tai olisin kehdannut ne viedä hänelle. Kunhan toin jotakin touhutakseni aikani kuluksi blogin kirjoittamisen lisäksi. Arvelen sen olevan vähintään kuitenkin yhtä järkevää tekemistä kuin sudokun täyttö. 

Oli mukava etsiä mieleistä ompelijaa, sillä halusin että hänellä on minulle mieluinen tunne tekemisessä mukana. Tarkoitukseen löytyi itseäni vuotta vanhempi, 73 vuotias ompelulanganlaiha mies, joka näytti asuvankin koneensa vieressä "matalassa majassaan". Kun tuli maksun aika, yhteensä 20 bahtia, en oikein tiennyt miten tai paljonko annan varsin köyhälle miehelle, jotta molemmille jäisi hyvä mieli.

Silloin tällöin keskustelen käsin, ilmein, puhein ja kääntäjän avulla usein itseäni ja ymmärrystäni suuremmista asioista. Sitä joskus joku enemmän vierasta kieltä taitava myös tulkkailee kulloisenkin kyvyn mukaan.

Aika usein ihmetyksen aiheeksi nousee farangien tai muiden turistien murheet, joita paikallisten ei ole aina helppo käsittää. Jatkuvassa taloudellissa niukkuudessa, usein nälässäkin elävä ei voi ymmärtää turistin stressiä tai muutakaan murhetta, "sillä sinullahan on rahaa".

Niinpä, aamulla kontrasti tuli oivalla tavalla esiin, kun luin Facebookista Thaimaahan tulevan suomalaisturistin murheita, josta koppasin kuvankaappauksella pätkän. Olisin voinut liittää mukaan myös toisen turistin päivän murheen, sillä hän oli vaurioittanut yhden irtokynsistään. Tätä vastoinkäymistä ja stressin aiheuttajaa nainen purki muille tuskailen. Tai kolmannen, joka ei löydä koko Hua Hinistä itselleen oikeankokoista uima-asua. 

Oma lukunsa on myös ymmärtämätön suomalaismies. Hän ei pysty käsittämään maanmiestään, joka tulee 8000 kilometrin päähän juomaan viinaa suomalaisseuraan. Vastasinkin tai oikestaan hämmästelin, mutta myös huvituin. Olisin nimittäin voinut kysyä miksi ylipäätään kukaan tulee Thaimaahan juomaan alkoholia, sillä sitähän saa Suomestakin. Se vastaavasti on saman sarjan tekemisiä, kun entinen kansanedustaja haki kärrykaupalla Tallinnan Stockmannilta takaisin Suomeen Torniossa valmistettua Lapin Kulta olutta 🤣🤣.