Monenlainen Thaimaa

Ensimmäisen kerran olen käynyt Thaimaassa vuonna 2005. Ensimmäisellä mahdollisella lennolla Suomesta Tapaninpäivän tsunamin jälkeen. Lensimme Phuketiin kolmeksi viikoksi. Päiviksellä taisi olla Suomesta tuotuna jonkun asteinen skootterikammokin, joka taatusti karisi yhdellä Thaimaan suurimmista saarista hänen huristellessa vuokraamallaan pyörällä vasemmanpuoleisen liikenteen seassa kuin vanha tekijä.

Phuketkin oli meille eksotiikkaa täynnä, vaikka saaren lähes jokainen paikallinen elää ainakin osin turismista. Varsinainen turistikohde siis. Hotellimme altaalla tapasin yhden hienoimmista miehistä ikinä. Annoin hänelle nimen mister Knorr työpaikkansa vuoksi. Muistelen hänen menettäneen juuri vaimonsa, jota hän purki itselleen ja minulle uima-altaassa monet kerrat. Jotenkin koin olleeni pieneksi avuksi suuressa surussa. Pentistä tuli minulle ystävä ja kävin Päiviksen kanssa hänen luonaan myöhemmin Turkissakin Matkakodillamme.

Vaikka olenkin jonkin verran kiertänyt Thaimaata, tutuimmaksi on tullut Pattayan Jomtienin kaupunginosa, jossa on myös Päiviksen ja minun Thaikotimme. Suomalaisia ja paikallisiakin on ystäviksi asti. Mikäpä sen mukavampaa. Lienen tullut maahaan kolmisenkymmentä kertaa. Joka kerta moni muistaa minut ja vastaanotto on jotain sellaista, jota en ole Suomessa kokenut mies- enkä naismuistiin.

Jomtienin seutu on sekoitus paikallisuutta ja turismia. Moni sielläkin saa leipänsä tai osan siitä farangeilta. Mutta kovin kauas ei tarvitse sisämaahan rannikolta kulkea, kun englannin kielitaito hiipuu. Aikansa kuljettua se loppuu kokonaan. Kun en lontoota itsekään juuri osaa, ei ole syytä muitakaan sen puutteesta ihmetellä.

Uusin aluevaltaukseni on rauhattoman etelän vieressä, Songkhlan naapurissa, Phatthalungin kaupunki ja provinssi. Pinta-ala on 15 kertaa Helsinki ja väkeä pääkaupunkiamme vähemmän. Voisin sanoa, että se kaikki on paikallisuutta. Vaikka olen ollut täällä viikkoja, en ole vielä törmännyt edes turistin näköiseen. Enkä oikeastaan sellaiseen kauppaankaan, jossa voisin asioida huonolla englannin kielitaidollani.

Vaikka Google välillä kääntää aivan toisin kuin tarkoitan, on se kyllä verraton apu. Se yhdistettynä omaan ja nettimaailmaan kuvapankkeineen sekä mielikuvitukseeni, tarjoaa riittävän pohjan hoitaa oikeastaan asia kuin asia. Syvällisemmät keskustelut eivät silti onnistu. Luulenkin, että jos minun pitäisi jollekin paikalliselle selittää kääntäjän avulla vaikkapa miksi mielestäni tyhjyydessä ei ole sattumaa, saattaisi sanojen sijaan mennä jauhot suuhun. Sekä minulla että kuulijalla. 

Olen saanut täällä kurkata ja elää paikallista arkea melkoisen vaatimattomissa kodeissa ja kokea, että ystävällisyys ei ole puitteita. Se joko on tai ei ihmisessä itsessään. Niin metsä myös vastaa, kuten sinne huudan. Jos istun hapannaamaisena tuppisuuna tai muuten katselen pitkin nenänvartta, ei minulle moni kauaa suutaan auo. Ajan kanssa katoaa hymytkin. Olkoon huomiseni mitä tahansa, se tulee jokaiselle aikansa. Tällä hetkellä purjehdin hyvässä myötätuulessa, jota on helppo toivoa kaikille.