Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 17. marraskuuta 2022

Mielikuvaelämä

En ole ollenkaan varma mitä tarkoittaa mielikuvamatkailu ja -elämykset. Mutta oletan, että niitä voi harrastaa, vaikka olisi vuoteenomana tilapäisesti tai pysyvästi, jos korvien välissä on jotain elämää tai peräti vilskettä. Ajattelenkin voivani elää, välillä rikastakin mielikuvaelämää niin kauan kuin mielikuvitus toimii. Toki esimerkiksi ankarat kivut saattavat estää nauttimasta oikeastaan mistään.

Kun myimme Päiviksen kanssa Matkakotimme, päätin, että omalla kulkuneuvolla matkailusta en silti luovu. Sillä olimme esimerkiksi Vespa-skootterillamme käyneet ulkomaita myöten, henkilöautoilla tehtyjen telttailumatkojen lisäksi. Mottorikelkoillakin ajeltiin makuupussien kanssa pitkin Lappia ristiin rastiin. Tehtiin tarpeita riu'ulta, syötiin pakista sekä yövyttiin autiotuvissa ja sen tapaisissa.

Mutta Vespa ja moottorikelkatkin tuli myytyä. Ostin  Päiviksen osuuden osaomistusauto Smartista ja ajattelin rakentaa sen ympärille uuden retkeilymaailmani. Hommasin sitä varten pienen, kuomullisen peräkärryn, kemiallisen wc:n, kaasu- ja sähkölieden, teltan, retkipöydän tuoleineen, kunnon patjan jne.

Kun kaikki oli hankittu, oli aika laitattaa vetokoukku osa- ja avoautooni, joten tilasin asennusajan Koukkupajalta. Suunnitelmani karahti kiville tukevasti, sillä juuri minun vuosimallini auto oli tyyppikatsastettu siten, että siihen ei koukkua saa laittaa lainkaan. Tämän vahvisti kyseisen firman asiakaspalvelija, että he ainakaan eivät asenna. Ei auttanut, vaikka sanoin laittavani koukkuun ainoastaan polkupyörän kiinnitystelineen.

Mutta Smartilla retkeilen kuitenkin. Ilman peräkärryä kevennetyllä varustuksella. Ja käyn taas tarvittaessa metsäwc:ssä riu'ulla 😂. Nyt kasaan ja kartoitan matkailumahdollisuuksia Thaimaassa pienehkön, skootterimallisen moottoripyöräni kanssa. Se onkin helpompaa, sillä edullisia majapaikkoja on valtakunta täynnä. 

Eilen tuli myös selväksi ja vielä aamulla vahvistettua, että vaikka tosiaan voisin tarjota taivaalta kuu-ukon takuumieheksi ajonopeuksistani, Marokot kulkee junilla sekä autoilla ja minä PeeCeeX:lläni. Ajomatkan päätteeksi sitten tavataan, kuten on sovittu. Mukavaahan siinä on, että henkilökohtainen nopeudenrajoitin poistui. Kun sadekausi päättyy, käytäntöä testaamme menemällä Koh Lantalle ja Krabille. Siihen saakka harrastan mielikuvamatkailu.

Ei kommentteja: