Ääni ei ole kelloissa kuitenkaan muuttunut ruuan mukana, vaan kanat kotkottavat, kukko kiekuu aamuyöstä sekä pitkin päivää ja kissa naukuu. Lehmille, kileille tai muille tiellä liikkuville en ole maistiaisia tarjonnut.
Päivä päivältä kissa kesyyntyi lisää. Ja tänä aamuna se odotti ulko-ovella, kun astuin aamuun. Morakotkin sitä ihmetteli sanoen, että pikkukatti ei koskaan aikaisemmin tullut hänen ovelleen. Joka tapuksessa se valloitti sydämeni lopullisesti, kun se asettui istumani skootterin satulan päälle aamupesulle ja ruokalevolle.
Väritykseltään se kuuluu samaan mustavalkoisten heimoon osaomistuskoira Niilon ja itseni kanssa. Oli tullut aika antaa uudelle eläinkaverille nimi, jonka välittämisen olen ostanut ruualla. Mikäpä sen parempi kuin Black & White.
En tiedä mikä on istuttanut minuun eläin- tai oikeastaan elämänrakkauden tai miten se on minuun pesiytynyt. Mutta sen kanssa olen ja elän kuin täi tervassa. Vaikken sitä ole koskaan missään liemessä nähnytkään. Täit ovatkin Aasiassa arkisempi asia kuin koto-Suomessa. Siellä kun päiväkotilapsen päästä löytyy täitä, niin hyvä kun ei suljeta koko laitosta. Täällä näkee sillon tällöin ihmisiä nyppimässä pieniä loiseläimiä toistensa hiuksista. Filippiineillä kuljinkin täishamppoo mukana.
Toinenkin lapsiin liittyvä asia on ehkä toisin. Jos Suomessa pääsee lapselta pikku kakka uimahallin veteen, suljetaan koko allas, kunnes vesi on puhdistettu ja joskus kai peräti vaihdettu. Thaimaassa en ole samaan puhdistustarpeeseen tai ilmiöön törmännyt. Lienevätkö muut?
4 kommenttia:
Hyvä blogi
Hyvä blogi!!
:D
Kiitos....
Lähetä kommentti