Oppia ikä kaikki...

Eilen kirjoitin täistä, joita niitäkin on ollut jokunen vuosi. Norsunluusta tehdyssä kammassa nimittäin lukee: ”Kitkeköön tämä syöksyhammas täit päästä ja parrasta”. Kyseessä on tutkijoiden mukaan vanhin, yli 3000 vuotta sitten aakkosilla kirjoitettu, tunnettu virke. Löytö on tehty Israelissa. Kaksipuolinen kampa myös teki mitä lupasi. Kun tutkijat katsoivat sen hampaita mikroskoopilla, he löysivät jäänteitä täistä.

Kirjoitettua minunkin olisi pitänyt kouluissa lukea ja painaa myös mieleen, mutta ei siitä mitään tullut. Sen sijaan hyvin on muistiin tarttunut käsityönopettaja, joka vei hitsauskoppiin ja kansankielellä antoi sakinhivutusta. Vararehtorikin on kulkenut sanoineen mukanani vuosikymmenet: "Olet oikein tämän koulun mätämuna ja kuuluisampi kuin yksikään opettaja." Mutta aina jotain takkiin tarttuu. Näistä kaikista hyvääkin, kun aikansa kääntelee.

Ehkä ylivoimaisesti turhin kesieni pilaaja oli ruotsinkielen ehtojen lisäksi kerätä yhteensä 80 kasvia Suomen luonnosta, prässätä ne painojen avulla sanomalehtien välissä ja liimata teipin paloilla kansioon, yksi kullekin arkille. Vielä sitäkin turhempaa oli etsiä kaikille suomenkielisten nimien lisäksi latinankieliset vastaavat heimoineen ja opetella ne ulkoa.

Hampaat irvessä hankkimiani tietoja en ole tähän päivään mennessä tarvinnut enkä taida tarvitakaan. Muistissa ne kuitenkin ovat, sillä tapojeni mukaan opettelin niitä koulupäivän päätyttyä erikseen opettajan valvonnassa. Sen mitä ehdin, sillä kirjoitin monet kerrat jälki-istunnoissa myös koulun järjestyssääntöjä.

Koulu ei ollut minua varten enkä joidenkin opettajien mielestä minäkään sitä varten. Vaikka melkein kaikki jäi kesken enkä loppuun asti käynyt kuin rippi- ja autokoulun, jälkimmäisen useammankin kerran, vain yksi asia on kaduttanut. Se on englannin kielitaidon puute. Tosin sitä olisin päässyt lukemaan vasta, kun olisin ensin kahlannut keskikoulun ruotsin- ja saksankielen kanssa.

Ei minusta siihen ollut. Maailma ja sen tuoma vapaus vei mukanaan. Voisinkin sanoa, että 15 vuotta keräsin pääomaa kaikesta siitä miten tulee elää, jos haluan ennenaikaisesti hautaan. Elämänkouluksi jotkut sitä sanovat. Kolmekymppisenä vaihdoin junaa ja jatkoin itsenäistymistä siitä mihin se murrosikäisenä pysähtyi tai lähti väärille raiteille.

Jätin päihteet, tupakan ja konnuudet, vaikka hieman vilpillistä mieltä jäikin. Sen huomasin sairaslomaa hakiessani sekä vielä nykyisinkin vero- ja vakuutusyhtiön vahinkoilmoituksia tehdessäni.