Suomalaisia ei isommin seurakuntavaaleissa äänestäminen kiinnosta tai ei ainakaan innosta. Toisaalta sen ymmärrän ja toisaalta en. Jäsenmäärä on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä, sillä vuoden alussa 66,5 % kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vielä 1980-luvulla yli 90 % suomalaisista oli luterilaisen kirkon jäseniä.
Kuitenkin kirkko, uskonto ja hengellisyys kiinnostavat meitä, ja myös kirkon jäseneksi liitytään tasaiseen tahtiin. Vuonna 2021 kirkkoon liittyi yli 20 400 uutta jäsentä. Luku sisältää kuitenkin poikkeuksellisen paljon alle 1-vuotiaita, jotka on korona-ajan vuoksi ensin liitetty väestörekisteriin ja vasta sitten kastettu.
Mikähän lienisi seurakuntalaisten määrä, jos kirkko olisi erotettu valtiosta? Johon jokainen liittyisi itse vasta omalla päätöksellä tultuaan 16-vuotiaana kirkon vaaleissa äänestysikäiseksi tai päättäessään käykö rippikoulun? Ehkä se ei olisi kovinkaan paljoa äänestysprosenttia suurempi.
Itse maksan Tuusulan seurakuntaan veroa 300-400 euroa vuodessa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä mihin se rahani käyttää. Sen sijaan tiedän mihin toivoisin ne käytettävän, sillä haparoivan uskonelämäni pönkittämiseksi en tarvitse ensimmäistäkään seurakunnan työntekijää. Sen sijaan pidän hyvinhoidetuista hautausmaista ja kirkoista, joiden ylläpitämisestä maksan mielelläni kirkollisveroa.
Näillä näkymin en tule enkä toivo tulevani haudatuksi kirkkomultiin. Vaan että minut kutistettaisiin ensin pieneksi polttamalla maallinen majani krematoriossa. Suuri osa minusta leijuisi savuna taivaan tuuliin ja jäljelle jäisi vaan uurnallinen tuhkaa. Vastoin lakia toivoisin jonkun ripottelevan sen yöaikaan kolmeen paikkaan. Osan äitini, isäni ja siskoni hautakummulle Paijalannummeen sekä osan Seepsula Oy:ltä saamamme "Ison kiven juureen" Jokilaaksossa, jossa on laattakin valmiina. Sitten loput luonnonsuojelualueemme Jokilampiin, josta se voisi virran ja veden mukana kulkea vaikka Siaminlahteen Jomtienin rannalle.
Seurakunnan luottamushenkilönä toimiminen on itsellenikin tuttua puuhaa, sillä toimin aikoinaan Palokan piirijohtokunnan puheenjohtaja neljä vuotta. Turhaakin turhempi tehtävä, sillä päätimme aina kuten pappi esitelijänä ehdotti.
Kaikkinensa toivon, että nyt valitut uudet kirkkovaltuutetut hoitavan vastuullisesti, mutta eivät kovinkaan maallisesti kotiseurakuntani asioita. Ehkä tulevan nelivuotiskauden tärkein tehtävä on kirkkoherran valinta, vaikka hän olisi entiseen tapaan rouvakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti