Thaimaan taivaan alla

Pikkuhiljaa Suomesta ovat viestit Facessa ja Mesessä lisääntyneet, että täällä tullaan, ollaanko siellä valmiina. Ollaanhan täällä. Sitä mukaa, kun "high season" lähestyy, ottaa aurinko taivaalla tilaa itselleen. Tänään lienee ensimmäinen päivä viime kuun 24. päivä alkaneella reissulla, kun mollikka möllöttää aamusta iltaan. Terassin mittari näytti puolenpäivän aikaan varjossa 33°, joka on monelle tulijalle ihaanteellinen lämpötila.

Muisti tekee yhä enemmän kepposia ja joskus tuntuu, että se muistaa omia aikojaan mitä lystää. Viime talvena ollessani täällä viisi kuukautta, muistelin monesti minne mahdoin laittaa aikoinaan kodin ulkopuolelle ainokaisen vara-avaimemme.  En muistanut silloin enkä sen jälkeen Suomessa, vaikka mietin sitä puoli vuotta. Sama jatkui täällä nyt. Muistin vain, että varmasti jonnekin, mutta minne.

Seven Seasista ei lisäavaimia tällä kielitaidolla heru ilman katosmisilmoitusta poliisille. Joten kun avaimia tahdoin, oli löydettävä lukkoliike, joka niitä tekee. Vähän samaan tapaan piraatisti kuin suutarinliike Suomessa Abloy-avaimia.

Luulen, että täällä löytyy ratkaisu ainakin jokaiseen asumiseen liittyvään ongelmaan, kun osaa kysellä. Uusien avainten kanssa palasin Theprasitilta ja tuumailin mihin laittaisin niistä toisen siltä varalta, jos hukkaan kotiavaimeni. Juuri sillä hetkellä muistin kristallinkirkkaasti minne olin laittanut avaimen puolivuosikymmentä aiemmin. Hyvä näin, nyt vara-avaimellekin on vara-avain ja vielä sillekin vara-avain.

Ilmat ovat olleet tähän saakka sen verran vaihtelevia, että useamman tunnin rantatuolipäivistä auringon alla on voinut vain haaveilla. Vaikka muiden asiat eivät minulle kuulu, silti murehdin jokaista paikallista, joka saa elantonsa turisteille tuottamistaan palveluista. Leipä on ollut Covid 19 vuoksi thaimaalaisille kapeansorttinen. Täällä ei voi mennä sosiaalivirastoon pyytämään rahaa kesäkenkiin eikä harkinnanvaraista tukea lisäleipään Suomen tapaan.

Kun jokunen vuosi sitten ruplakin menetti ison osan arvostaan, se karkoitti venäläiset. Sitä en tiedä missä kiinalaiset mahtavat luurata. Hienoahan tämä kaikki itsekkäästi ajatellen on, kun ruuhkaa ei ole edes ulkomaalaisvirastossa. Minusta farangien vähyys vie kuitenkin viimeisetkin halut tinkiä vaatteen tai rantapyyhkeen hinnasta pariakymmentä bahtia. Joskus kyllä leikittelen myyjän kanssa ja tingin loppuun asti. Kun pääsemme viimein sopimukseen, joka on huomattavasti kaventanyt myyjän hymyä, palauten sen silmäniskulla, omalla leveällä hymyllä ja maksamalla alkuperäisen pyyntihinnan 🤣.