Thaikotimme Seven Seas, osa 3

Kaukomaan kotimme valmistumista odotellessa pyörimme työmaalla minkä kehtasimme. Varmasti monesti valkokypäräisten pomojen mielessä oli, että meidät kyllä pitäisi käskeä pois. Kai oli olemassa joku vaarakin, että telomme itsemme. Silläkin lienee eronsa loukkaako työmaalla itsensä paikallinen työmies vai turisti. 

Kun kysyimme tuleeko tänne sauna, saimme vastauksiksi, että tulee tai ei tule, riippuen keneltä kysyimme. Eräänä päivä sitten rekan kyydissä ilmestyi pihaan aika läjä laatikoita, joiden kyljissä luki Harvia. Siinä oli vastausta kerrakseen. Sitten seurasimme ja ihmettelimme, että millainen sauna tai saunat ja minne. Viimein selvisi sekin. Klubirakennukseen kaksi pientä höyrysaunaa, jotka nimitin Harvian höyryhuoneiksi.

Kun katselin viimeistä huutoa olevaa tekniikkaa ja kaikkien käytettäväksi tarkoitettuja digitaalisia säätimiä sekä erilaisten tuoksuhöyryjen mahdollisuutta, olin varma, että nyt ei ole näköpiirissä hyvää tulevaisuutta saunoille. Sillä säätäjiä oli kiinalaisista, venäläisiin sekä arabialaisista thaimaalaisiin jne. Kaiken kruununa joskus jokunen suomalainenkin, joista osa tietää paikallisten asiat muutenkin kaikkein parhaiten. Joten miksei myös thaikielisillä ohjeilla varustetuista Harvian höyryhuoneista, joiden kaikkia hienouksia en edes tiennyt olevan olemassa.

Onneksi sekä naisten että miesten käytössä olivat molemmat saunat, joten lähes aina jompi kumpi oli toimintakunnossa. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun digitaaliseen säätötauluun tuli lukollinen kansi, johon loppui kansainvälisen rahvaan säätömahdollisuudet. Ei se kuitenkaan tilannetta parantanut. Lauteilla ei juuri tehnyt mieli rehvastella, että "öhön, suomalainen sauna".

Lähetin Harvian tehtaalle ja sen big bossillekin sähköpostin, että tuhannen taalan markkinointimahdollisuus ulkomailla vaatisi pientä säätöä. Sen sijaan, että varmasti luksustuotteet jäävät oman onnensa nojaan, joita juuri kukaan ei osaa käyttää saati pitää toimintakunnossa. Mutta palautetta ei kukaan koskaan edes kuitannut saati vastannut. Joten minäkään en hanki koskaan enää Harvian kiuasta enkä suosittele👎sitä muillekaan. 

Kun sitten kerran palasimme, olivat höyryhuoneet kaakeliseinineen tipotiessään. Tilalle olivat tulleet puiset paneeliseinät ja penkit sekä normaali sähkökiuas, jonka vastusten päällä oli jokunen jostain haalittu kiven murikka. Sellaiseksi kiuas jäi, kun lähdin viime reissulta kesäkotiin Suomeen.

Tälläkin puolivuotiskaudella menin Seven Seasinkin saunaan, joka oli entisenlainen. Paitsi, että nyt oli miehille ja naisille omansa. Murikoitakin oli tullut kukkuramitalla lisää. Edelleenkään ei mistään ollut löytynyt tietoa tai mielenkiintoa, että olisi hyvä täyttää sopivan kokoisilla kivillä myös vastusten välit.

Viereeni lauteille istahti muovipullonsa kanssa paikallinen mies, joka ehkä kysyi nestettä näyttäen, että sopiiko, jos hän hieman roiskaisee tästä kiville? Minä hänelle suurieleisesti käsiä maailman miehenä levitellen, että tottakai. Pian levisi saunaan niin tormakka aniksen tai mintun tuoksu ja katku, että ensin lähdin löylyhuoneesta minä ja perässä muovipullomies. Kun palasin altaalta, uusia saunomisistapoja minulle ja itselleenkin opettanut paikallinen istui häpeillen saunan kauimmassa nurkassa. Loppuaika meni hänen ylipursuaville anteeksipyynnöille nyökytellessä.