Thaiarkea

Morakot sanoi, että kun menemme Phatthalungin maaseudulle, ihmiset ovat erilaisia. Eivät tervehdi niin helposti, eivätkä varsinkaan puhu. Siihen hän pyysi ymmärrystä, jota tottakai lupasin, vaikken aivan uskonutkaan.

Tätä maisemaa katselen aamukaffella pihassa istuen

Vaan ajattelin ihmisten olevan kuin minä alussa kielitaidottomana. Kun ulkomailla pystytin esimerkiksi telttaa leirintäalueella ja kielitaidollinen matka- sekä elinkumppani oli kadonnut jonnekin, kyräilin sinne tänne, ettei kukaan vaan tule kysymään mitään, kosks en sitä ymmärrä enkä osaa vastata.

Kerran Skotlannissa viereisen, englannin kilvissä olleen matkailuauton isäntä koputti asunto-osansa ikkunaan näyttäen kolmen vartin whiskypulloa ja vinkkasi sisään. Pudistin kohteliaasti päätäni, mutta ajattelin, että sitä mukaa kuin pullo olisi tyhjentynyt, olisi kielitaitoni parantunut 😂.

Eilen istuimme aamapalalle paikalliseen risubaariin ja tovin oli kuten Tata eli Morakot oli sanonut. Pian jää suli ja puhua pälpätin yhden jos toisenkin kanssa, kuten hekin. Eikä kukaan ymmärtänyt mitään. Mutta henki oli hyvä ja ymmärsimme toisiamme vähintään yhtä paljon kuin naapurin kililapsi minua.

Nyt olen selvästi kylän kummajainen, jonka kanssa moni haluaa valokuvaan. Sen verran avustuksella ymmärsin, että jossain asuisi tai olisi ollut yksi venäläinen thaikumppaninsa kanssa. 

Kun eilen menin tekemään osoitteenmuutosta poliisilaitokselle, oli ympärilläni monta kurttuotsaista ottamassa selvää mitä halusin. Viimein allekirjoitin puolen tusinaa paperia, joista yhden sain mukaani. Sen oletan olevan ilmoitus kortteerin vaihdosta.

Aamulla kukko herätti kymmenen yli kolme. Tovin kiekuttuaan se lopetti ehkä ajatellen, että nyt ovat kaikki hereillä. Mutta varmuuden vuoksi, jos osa ihmisistä nukahti uudelleen, vartin päästä se aloitti taas elämöintinsä.

Täällä olisi suomalaiselle eläinten tasa-arvovaltuutetullekin töitä, sillä thaikielessä ei taida olla kukkoja lainkaan, vaan kaikki ovat kanoja. Ehkä hommaan jostakin niillekin jotain herkkuja, kun näyttävät tulevan pihaan aamuisin juodessani kahvia. Makupaloja tietysti voisin hankkia vaikka tiellä makaaville lehmille sekä monille muille eläimille.

Elämä on kyllä monien kohdalla melkoisen loivaliikkeistä maaseudulla, jonka olen tiennyt toki aiemminkin. Mutta jos ei ole töitä, ei ole töitä. Ehkä ei aina halujakaan raatamiseen. En ole varmuudella kärryillä kuinka valtio tulee ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole rahaa edes ruokaan. Tällä reissulla kuulin esimerkiksi ensimmäisen kerran "köyhien kortista". Tai niin Google sen suomensi.

Mutta lottoarpakauppiaita kiertää monessa paikassa, joten rikastumisen tai ainakin vaurastumisen toive elää joka puolella. Jomtienilla asuessani muistan naisen, joka arvan ostettuaan ajoi skootterilla temppelille. Oletan, että pyytämään Buddhalta hyvää arpaonnea.