Painonhallintaa

Aikoinaan herjailin hoikista ihmisistä, jotka sanoivat olevansa painonvartijoita. Itselläni oli, lähinnä tyrävaurioisen napani ympärillä toistasataa kiloa. Painonvartijoille viisastelin, että alle sataa kiloa ei kannata vahtia. Kun sitten makasin Meilahden sydänvalvomossa infarktin saaneena, loppui herjanheitto aiheesta, että kerran elämässä on painettava 0,1 tonnia. Innostus painonnostoon tuli, kun dokaamisen lopetettuani yli 40 vuotta sitten, painoin 54 kiloa ja päätin tuplata sen. Ehkä oikea syy painonnousuun oli kuitenkin epäterveelliset elämän- ja syömätavat ja vähäinen liikunta.

Sitten aloin viettää talviani Aasian auringon alla. Lenkkeilin enemmän ja söin puolet paikallista ruokaa. Jokaisella muutaman kuukauden tai puolen vuoden reissulla paino putosi 10-20 kiloa. Mutta ei enää viime kerralla, vaan samoilla tavoilla paino pysyi paikallaan.

Nyt on kehään heitetty lisää Thairuokaa, josta ison osan hankimme katukeittiöistä. Mutta miten on käynyt painolle reippaan viikon aikana? Kun tulin, se oli 97,4. Tänä aamuna pomppasin tutulle bahtin vaakalle mieli kevyenä, sillä siltä tuntui kehokin. Vaaka näytti 99,3 😠😠. Jotain on siis jälleen muuttunut. Kevyt olo saattoikin johtua vain mukavista ja myönteisistä elämäntuulista, joissa pitkästä aikaa purjehdin täysin palkein. 

Siinä hetkessä muistin Sukulan Marja-Leenan alias Kassi-Alman, joka sanoi yhdessä Lady Lionsien vaalitilaisuudessa: "Kuulkaa rouvat, lumi on muuttunut. Kun nuorena tyttönä pissasin lumihankeen, jäi vain pieni, pikkurillin kokoinen reikä. Kun nyt, liki 50 vuotta myöhemmin teen saman, on hanki metrin, pari ympäriinsä keltaisena."

Jostain muistan lukeneeni, että vaalea leipä lihottaa. Sitä olen kyllä nyt mutustellut enemmän kuin aikoihin, joten taidan tehdä siihen toistaiseksi pesäeron. Ja karauttaa Zoomer X:llä Lotuksen tavarataloon, jos sieltä löytyisi vaikka ruotsalaista Wasa-näkkileipää. Arvaan, että suomalaista on turha edes toivoa saati etsiä. Dee Rentistä sitäkin saisi sekä Oululaisten hapankorppuja ja punakuorista edamjuustoa.

Keli täällä on ollut monen suomalaisenkin perusmakuun loistava. Lämpötila ei ole juuri kohonnut yli 30 asteen. Melkein joka päivään on mahtunut sadekuuro tai pari sekä aurinkoa. Sadekausi veteleekin viimeisiä. Joten kun suomalaiset tulevat sankoin joukoin ensi kuussa ja jouluksi sekä uudeksi vuodeksi, paistaa aurinko heille ja meille kirkkaalta taivaalta.

Päivis lähetti eilen Jokilaakson joutsenperheestä kuvan Jokilammilta. Ovat viimeisten lentoharjoitusten kimpussa ja pian on viisi lintulasta valmiina matkaan. Minne sitten suuntaavatkaan. Joskus ne ovat lähteneet kohti lämpöä ennen minua, mutta tällä kertaa ehdin ensin. Nekään eivät todellakaan lähde aina samaan aikaan. Joskus joutsenet tai joku niistä on vielä paikallaan, kun lammet ovat jäässä ja vain joen virtapaikat sulana.