Tälläkin kylällä tai kaupungin laidalla on kovaääniset, jotka kukon lopetettua aamun elämöintinsä suoltavat tietoa kansalle. Ehkä oikea nimi voisi olla julkiset kuulutukset. Kun sitä kyselin, sanoivat niitä kuoleman ja muiksi uutisiksi. Ehkä niissä kerrotaankin esimerkiksi keitä on kylällä kuollut.
Tämän hetkisellä kotitielläni tai -kadulla ja pihassa on monenlaisia ihmisten seurassa viihtyviä eläimiä. Osa on hyöty- ja osa enemmän huvieläimiä. Ehkä niistäkin kissat pitävät jyrsijöitä ja koirat kutsumattomia ihmisvieraita loitolla.
Karja on enemmän narun päässä kuin koirat. Kun Suomi on yksi koirien kiinnipitämisen luvatuista maista, olisi moinen käytäntö täällä perin outo. Koirilla onkin yhä sama meno kuin kaukaisessa kotimaassani aikoinaan kylän koirilla.
On huvittavaa katsella, kun päivän mittaan kanat kukkoineen käyvät useamman kerran tarkistamassa ulkokeittiön sekä astioiden ja vaatteiden pesupaikan lattian roskakoreineen, josko olisi suupaloja heillekin. Sen sijaan, kun naapurin tulevalle koiravahdille eivät ostamani herkkupalat maistu, kelpaavat ne osin häntänsä menettäneelle kissalle.
Aamulla katselin Tatan puuhastelua keittokatoksessa ja yritin istuttaa paikalle suomalaisnaista tai thaimiestä. Istuivat kuvaan yhtä huonosti kuin väärä sana kuvaristikkoon. Kun olin lapsi, sen ajan mummoni tai äitini pystyin helpostikin näkemään Morakotin keittiössä.
Syntymäkotini keittiössä oli puuhella, ruoka- ja astiakaapit, ämpärillinen kaivovettä sekä alakaapissa likasanko ja roskapussi. Lattiassa oli luukku, jonka takaa löytyivät portaat peruna- ja vihanneskellariin. Ulkona maahan upotettu, kannellinen kaivonrengas toimi kesäisin jääkaappina. Kun satoi reippaasti, sinne virtasi vettä ja sen mukana joskus sammakoitakin. Joka äidin mukaan oli vain merkki siitä, että vesi on puhdasta. Talvisin ei jääkaappia tarvittu, sillä lattianrajassa säilytetty maito saattoi olla aamulla jäässä.
Seves Seasista Jomtienilla asuessani 7-Eleven ei ole kaukana. Vielä lähempänä on kauppa täälläkin. Sen valikoima on vallan toisenlainen. En ollut ehtinyt kuvittelemaankaan miksi siellä asioisin, kun minut talutettiin sinne eilen iltapäivällä kädestä pitäen. Ja istutettiin ehkä ikäisteni ja vähän nuorempienkin naisten keskelle.
Jouduin kummasteltavaksi, mutta myös tentattavaksi aikomuksistani yhden heistä, Morakotin suhteen. Luulen tulleeni hyväksytyksi, kun tentin lopuksi lahjoin jokaisen kaupasta ostamillani minibanaaneilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti