Joskus olen oudoissa maailmoissa

Alueet on saatettu São Paolossa eristää sähköaidoin ja erilaisin turvajärjestelmin, koska rikkaat pelkäävät köyhien tekemiä rikoksia. Rikollisuus onkin maailman huippuluokkaa. Eniten tehdään kidnappauksia, ryöstöjä ja murhia. Sen takia monet liikemiehet lentävät helikoptereilla töihin ja kulkevat luodinkestävillä autoilla

En tiedä miksi olin eteleläisen pallonpuoliskon ja Brasilian suurimmassa, 22 miljoonan ihmisen kaupungissa. Siellä viime yönä kuitenkin olin. Poissa olivat kaikki ystäväni ja tutut. Poissa oli uusi, orastava elämänvaihekin. Olin kaikin tavoin yksin, myös rahani olivat kadonneet jonnekin. Sitä yritin hankkia ruokaan sekä matkalippuun siivoamalla vaaleansinisten kaupunkibussien lattioita samanaikaisti, kun ne kuljettivat matkustajia pitkin katuja. Kieltäkin osasin. Selitin luuttu ja harja kädessäni matkustajille ahdinkoani. Monet katsoivat minua alaspäin halveksien pitkin nenänvarttaan.

Jossain vaiheessa huomasin olevani yksin matkustamossa. Kuljettaja ajoi maaseudulle pysähtyen talon pihaan, jonka edessä istui ringissä puolen tusinaa miestä, naista ja lasta. He kysyivät minua osoittaen, että mikä tuo on? Tähän kuljettaja, ettei tiedä, mutta joku jostain "helvatan Hyrylästä" . Siihen haavahduin ja huudahdin, että tiedättekö te Hyrylän? Joku vastasi, että tottakai, niitähän on viisi Suomessa. Silloin heräsin. Vielä nytkin muistan selkeästi kuljettajan kasvot, joita en ollut nähnyt koskaan aiemmin.

Kerran asuin Filippiineillä pellistä ja betonista tehdyssä pienessä, yhden huoneen kodissa, paikallisten keskellä kuukauden ajan neljän lapsen ja heidän äitinsä kanssa. Varsinkin sateella ja muullakin myrskysäällä yöaikaan peltikatto piti aika räminän, jota lisäsi katolla tepastelevat kukot, kanat ja koirat, joskus siatkin. Äiti pelkäsi joka kerta tosissaan, että Aswang tulee ja vie hänen lapsensa.

Aswang on sateenvarjotermi erilaisille muotoa muuttaville pahoille olennoille filippiiniläisessä kansanperinnössä. Niitä ovat muun muassa vampyyrit, haamut, noidat ja sisäelimiä imevät pedot. Aswang on monien myyttien, tarinoiden, taiteiden ja elokuvien aihe, sillä se tunnetaan hyvin kaikkialla Filippiineillä. Espanjalaiset siirtolaiset totesivat, että se oli pelätyin Filippiinien myyttisten olentojen joukossa jopa 1500-luvulla. Mutta pelätty se on yhä monessa pienessä kodissa valtavien slummialueiden keskellä.

Pelko onkin mahtitekijä ihmisten keskuudessa. Taitaapa olla James Bond elokuvakin nimeltään Pelko on aseeni. Äitini pelkäsi ukkosta, ehkä enemmän kuin mitään muuta. Joskus yöllä salamoidessa hän piilotti meitä lapsia vuoteeseen peiton alle, mutta salamat valaisivat sinnekin. Laskimme sekunteja jyrinään tietääksemme, joko ukonilma loittonisi. Luulen, etten juuri olisi ukkosta pelännyt, mutta äidin pelko tarttui.

Mielestäni ainakin jyrinä tuntuu Thaimaassa kovemmalta kuin Suomessa. Ehkä salama myös iskee täällä ihmisten lähelle useammin muuntajiin ja sen sellaisiin. Niin tai näin, se on yksin luonnonilmiöstä ja -voimista, jotka silloin tällöin muistuttavat meitä mitättömyydestämme.