Onnistuin kalastamaaan uuden terminaalin tiloista divaanityyppisen huonekalunkin, jonka pohjalle nukahdin. Kun heräsin, oli tunti lähtöön eikä väki ollut lisääntynyt. Oli tulla hätä käteen tai johonkin, että lienenkö oikeassa vai väärässä paikassa. Lipusta katsoin, että kyllä se on gate 55. Onneksi kiinnitin huomiota numeroiden perässä A-kirjaimeen, sillä lähtö oli seuraavasta loosista. Hyvin ehdin. Varhaisessa kentälle tulossa oli se etu, että missään ei ollut ruuhkaa eikä missään tarvinnut jonottaa.
Aika tarkkaan 11 tunnin lennon aikana ehdin miettiä sitäkin, että miksi selkänojan monitori-infon mukaan matka on edelleen noin 8000 kilometriä, vaikka kiersimme Venäjän? Sitäkin muistelin, että oli se aikoinaan aika pitkä matka, kun Päiviksen kanssa ajoimme matkakodillamne Suomesta 12 500 kilometriä Turkin vuorten yli Alanyaan ja takaisin. Päivis ajoi 12 000 kilometriä ja minä 500 🤣.
Lentokone oli aivan täynnä. Huomattava osa oli muuta kuin suomea puhuvia. Suvarnaphumin kentällä jännäsin kuinkahan ovat tarvittavat dokumentit ojennuksessa. Olivathan ne, kun vähän säädettiin. Nimittäin englanninkielisessä terveysvakuutuksessa oli maininta, että vakuutuskausi on elokuun alusta ensi vuoden heinäkuun loppuun. Sen johdosta vuoden viisumilla en saakaan olla tulopäivästä vuotta, vaan siihen saakka, kun vakuutuskausi päättyy.
Se ei minua haitannut, sillä lääkkeetkään eivät riitä kuin 9 kuukautta. Aikani kuluksi laskin nekin. 3520 pilleriä tai vitamiinikapselia, joten on siinä popsimista. Se oli mukavaa, että passintarkastuksessa oli vastapuolenkin kielitaito puutteellinen tai hoksottimet ruosteessa. Samassa LähiTapiolan todistuksessa oli nimittäin maininta, että vakuutus on voimassa maksimissaan kuuden kuukauden matkalla. Jos tämä olisi tarttunut haaviin, olisi vuoden viisumista tullut puolen vuoden viisumi.
Yksi itselleni tärkeä asia samalla selvisi, josta palstoillakin joskun kinataan. Jotta OA-viisumia voi käyttää toisen vuoden, ratkaisevia eivät ole ensimmäisen vuoden matkan tai matkojen passiin merkityt tulo- eikä lähtöpäivät. Vaan viisumin viimeinen voimassaolopäivä. Kun sitä ennen tulee maahan, saa uuden, vaikka vuoden leiman, jos on esittää sille ajalle terveys- eil matkavakuutus.
Minulta maahantulotarkastuksessa kysyttiin Boarding pass, joka oli yhtä kuin matkalippu, sillä erillistä maahantulokorttia ei tarvinnut täyttää. Siis sitä minkä usein lentoemännät ja stuertit usein jakavat koneessa. Sitten tietenkin pito olla passi ja paperille tulostettu viisumi, jos matkan kesto sitä edellyttää. Sekä jo mainittu englanninkielinen matkavakuutustodistus. Simppeli juttu lentokenttätoimintoineen molemissa päissä, kuten koko lentomatkakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti