Tänään(kin) on hyvä olla

Tänään on hyvä päivä aloittaa etelän auringossa kesä alusta, sillä Suomessa on syyspäiväntasaus. Se on päivä, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla kesä loppuu ja syksy alkaa astronomisen eli tähtitieteellisen määritelmän mukaan. Sen sanotaan olevan myös päivä, milloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä.

Heille ketkä viettävät talven Suomessa, päivä on myös merkityksellinen. Nyt on hyvä hyvä päivä aloittaa joulupukin odotus. Yöt pitenevät päivää lyhyemmiksi ja yhä lähempänä on aika, jolloin Petteri Punakuono ja pukki itsekin saavat tarvitsemaansa lunta rekensä jalasten ja lahjakuorman alle. Hassua muistella aikaa jolloin tiesin kaiken ja menetin vuosiksi uskoni joulupukkiin koska isommat pojat sanoivat niin.

Toki tiedän vanhempia, jotka valavat lapsiinsa uskoa joulupukista sielunvihollisen lähettiläänä. Mistä lienevät kotoisin heidän maailmassaan Pyha Nikolaus, Prinsessa Ruusunen tai Nukkumatti. Toisaalta Thaimaassa missä jouluni vietän, ei joulupukkia eikä joulua juuri arjessa näkyisi ilman turisteja. Siellä joulu on lähes kokonaan valjastettu palvelemaan heidän kaupallisia tarpeitaan.

Maassa näkyy ja kuuluu sitä vastoin toinen tukevan sorttinen ukko. Buddha onkin virkistävä poikkeus kaikkien ihmistä suurempien eläjien joukossa. Hän sanoi nimittäin jo paljon ennen joulun Vapahtajan syntymistä olevansa vain ihminen. Ehkä siksi monet eivät puhukaan silloin uskonnosta, vaan filosofiasta. Yhteistä tälle kaikelle yliluonnolliselle on ihmisen tarve uskoa ja hakea lohtua jostakin sellaiselta, josta emme tiedä mitään, mutta uskomme sitäkin enemmän.

Minäkin kuulun tähän joukkoon, sillä vain harva meistä on rautaa eikä usko lainkaan mihinkään itseään suurempaan. Toki heitäkin on, jotka uskovat vain siihen, jonka tiede on todistanut, kunnes se todistaa jotain taas toisin 😇.

Ukrainan sota on tuonut uskon itselleni lähemmäs kuin vuosiin, kun ajattelen kansaa siellä ja silmitöntä tappamista. En ymmärrä siitä muuta kuin ihmisen äärettömän vallanhalun sekä mielin kipeyden. Sekä uskon merkityksen ainoana lohtuna äidin pelätessä kotona kuka palaa sodasta elävänä, kuka kuolleena ja kuka katoaa lopullisesti.

Silti en toivo Putininkaan kuolemaa. Toivon näkeväni hänet yksin ikkunattomassa sellissä sekä syöttämässä vuoden jokaisena päivänä anivarhaisesta myöhäiseen iltaan vanhuksia ja vaihtamassa heille vaippoja Ukrainassa loppuelämänsä.

Mutta jotta ihmisten elämä ylipäätään jatkuisi, on suureksi avuksi uskoa huomiseen. Vaikka aina emme kulje oikeaan suuntaan. Tätä itseasiassa ajattelen aika useinkin. Viimeksi seuratessani keskustelua huumeiden käyttöhuoneiden laillistamisesta. En ymmärrä sitä, kuten en enää ymmärrä humalahakuista juomistakaan. Miksi monen on niin vaikeaa pitää hauskaa ja nauttia elämästä ilman sen muuttamista kemiallisilla aineilla joksikin muuksi edes toviksi?

Tottakai on niin, että kukaan ei voi saada kaikkea, vaikka käyttäisi huumeita, alkoholia tai mielenlääkkeitä väärin. Ehkä kaikki silti tahtovat voida hyvin eivätkä halua laittaa elämäänsä niin sanotusti läskiksi. Keinotekoisenkin hyvän hetken tavoittelu on tarve voida paremmin. Näin oli oma laitani, kun käytin tolkuttomasti päihteitä. Kunnes tuli mitta täyteen ja kaikki muut vaihtoehdot kelpasivat, muttei pään laitto sekaisin. 

Vaihtoehdoista valitsin elämän, Luojani sellaisena kuin Hänet ymmärrän, Joulupukin, Nukkumatin ja vähän Buddhaakin. Tällä kaikella ostin lisäpäiviä vaellukselleni ja voin hyvin. Vaikken enää matkaakaan edes illaksi sumujen saarille.

Sen sijaan matkaan tänään jälleen kerran Hymyjen maahan, jossa minulla on paljon tuttavia. Ehkä ystäviäkin, näin toivon ja tahdon uskoa. Ehkä eniten odotan ja kaipaan lapsia sekä koiria vailla ihmiskoteja. No, kaipaan kyllä 7-Elevenin ainoaa tuntemaani, vähän kärttyisää tai ainakin ynseää kassaakin 😉.