Sadepäivä

Tänään näyttää olevan sadeaamu ja tulevan rainingday, joten voi olla, että siirrän suunnttelemiani tehtävien hoitamisia. En sadetta pelkää, mutta liukkautta kylläkin, sillä monet sateen kastelemat pinnoitteet ovat täällä usein arvaamattomia. Liikkumista eivät tee Crocs-jalkineet helpommaksi, joiden ainut huono ominaisuus on liukkaus märillä pinnoilla.

Sen sain eilen huomata, kun kaaduin asfaltilla suoraan vesilätäkköön. Kastuin vaatteineni ja sain avoruhjeen kyynärpäähän. Mutta vain iho meni rikki, jota nyt hoitelen Suomesta tuomallani Bacibactilla. Tein myös kenkäinventaariota vaatekaapin jalkatilassa, kunnes muistin kostean ilman tehneen lenkkareistani aiemmin entiset. Ne olin kiikuttanut jo viime reissulla kenkien hautausmaalle.

Aika pitkän iän miehenä ei vartalo ole enää yhtä kimmoisa kuin nuorena. Hyvät refkeksitkin ovat vain muisto, jonka huomasin kouriin- tai vartaloon tuntuvalla tavalla. Olin jo selälläni kadulla, kun aivoni reagoivat tapahtuneeseen. Siitä kesti vielä useampikin silmänräpäys ennen kuin olisin voinut tehdä jotain estääkseni kaatumisen.

Totta vai tarua, mutta muistelen noin 60 vuotta sitten lukeneeni Tieteen taikakirjasta keskivertoihmisen reaktiokyvystä jotenkin muistinvaraisesti näin: Jos olisin jättiläinen ja jalkani olisivat Afrikan Kapkaupungissa ja pää Helsingissä ja koira purisi minua varpaasta maanantaina, niin keskiviikkona kipu saavuttaisi pään ja vasta perjantaina kykenisin irrottamaan koiran. 

Joka tapauksessa, tiedossani on useammankin ikäihmisen kaatuminen. Saatujen vammojen korjaaminen on pitkän ja vaivalloisen kuntoutusjakson päässä eikä kaikki tule aina siltikään ennalleen.

Jos sataa koko päivän, taidan pysyä Thaikotikulmillani, sillä uskon märän asfaltin olevan yhtä liukasta myös kaksipyöräisen alla. Mutta tämänkin aamun aloitin, kuten Jokilaaksossakin aamukahvilla, aamu-uinnilla ja blogikirjoituksella. Vain kahvi on vaihtunut murukahviin ja Jokilaakson Jokilammet Jomtienin Seven Seasin altaaseen. Päiväkirjan kirjoitusalusta ja -välineet ovat samat.

Thaimaan matkan lisäksi on mukava sadepäivänäkin tehdä mielikuvitusmatkoja. Joskus olen Afrikan savannilla ja joskus Pohjoisnavalla. Tänä aamuna Tieteen taikakirjan jättiläisen lisäksi kuvittelin itseni aivan pieneksi. Jonka joku laittaa Koskenkorvapullon sisään ja lähettää pullopostina Soiniityntien sillanpielestä Tuusulanjokea pitkin kohti Vantaanjokea. Siitä jatkan matkaani lasipullossa Suomenlahteen. Kun vesi minua aikansa kuljettaa, eräänä päivänä olen hyvällä tuurilla Siaminlahden Thaikotirannassa. Ehkä joku ottaa silloin pullon 🍾 vedestä, avaa sen ja päästää minut vapaaksi todeten, että tulit sitten pullonhenkenä Myllykylästä saakka tänne 👍.