Arjen kalibrointia Thaikodissa

Eilen, sateisena aamuna ajattelin siirtää varaamiani tehtäviä seuraavaan päivään. Vaan toisin kävi. Sillä kun keskipäivä koitti, loppui sadekin. Niin kuin usein ennenkin, vaikka olisi sadekausikin. En muista vuorokautta, johon ei täällä olisi mahtunut aurinkoa.

Siirtämisen vimmaa lisäsi, että minulle on ollut tympeää hoitaa asioita Immigratoinissa eli maahaanmuutto-, eli ulkomaalaisvirastossa tai mikä se kirjaimellisesti lieneekään. Viime matkalla leimaa hakiessani meni odottamiseen kaksi täyttä päivää ja osa kolmannesta, vaikka mukana oli jeesaamassa paikallinen, joka ei tehnyt sitä ensi kertaa.

Edellisyön aikana itsekseni vuoteessa tuumin, että onhan se kumma, jos viraston vieressä olevista toimistoista ei löydy maahantuloleimankin hankkimiseen avaimet käteen palvelua. Ongelmaahan ei kaikilla ole, sillä monet majoitusmuodot, kuten hotellit tekevät sen majoittujansa puolesta. Ja taitaa se kuulua vuokrantajankin tehtäviin, jotka tosin eivät juuri sitä tee.

Joten hipsin palveluiden pariin Googlen kääntäjän kanssa. Mukanani passi ja Päiviksen kirjoittama todistus, että asustelen hänen nimissään olevassa Thaikodissamme. Jälleen kerran maassa kohdalle sattui isolla Aalla asiakaspalvelija. Hän kirjoitti kääntäjääni, että valokuva kasvoistani, kopiot kaikesta tarvittavasta passin sivuja myöten ja tulokaavakkeen täyttö maksaa näin ja näin paljon. Tai voit jättää passin tänne sekä kaiken hoidettavaksemme, jolloin se maksaa 1200 bahtia. Sitten tulet parin tunnin kuluttua noutamaan passin sekä kaavakkeen maahantulosta leimattuna ja thats all.

Valitsin jälkimmäisen ja palasin sovittuna aikana. Kaikki oli kuten translatorissani luvattiin. Helpompaa kuin heinänteko, kuten sanonta kuuluu. Sillä se ei helppoa ollut lapsena eikä aikuisena. Joka tapauksessa ostaessani nyt matkalle palvelun paperihommiin Suomessa ja Thaimaassa, katosivat maan suurlähetystö- ja immigrationkammoni.

Mutkia arkeen tuli, kun huomasin osaomistus Zoomer X:än tulleen lisää menohaluja. Vaikka käänsin kaasukahvan tyhjäkäynnille, halusi pyörä madella eteenpäin. Koska oli kaksi tuntia aikaa kurvasin tutulle verstaalle, joka jonottamatta otti homman hoitaakseen. Kuten aina ennenkin kaikkien pyörieni kanssa.

Ongelma liittyi jotenkin kytkimeen ja variaattoriin sekä pieniin, kaareviin palasiin, jotka olivat kuluneet olemattomiin. Näin oli tehnyt akkukin 6 vuoden käynnistelyn jälkeen. Sinne Hondamme jäi yön yli hoitoon ja odottamaan uusia osia. Oivalsin vielä kysyä, että onnistuisiko hänen tekemänä katsastus ja vakuutus. Ja kyllä vain, näin sopii. Ehkä tänä aamuna kruunaan kaiken vaihdattamalla moottoriöljytkin.

Enää arjen kalibroinneista puuttuu veron maksu kaupungintalolla. Sen hoidan, kun saan kulkuneuvomme takaisin entistä ehompana. Mukava päivä ja kävelinkin eestaas kymmenkunta kilometriä. Sitä ennen kävin vielä tutulla 7-Elevenin bahtin vaakalla, joka näytti 97,4 kilogramman elopainoa. Joten lounaaksi söin KISSissä munasalaatin 😉.