On ollut monin tavoin upea kesä

En muista aiemmin eläneeni näin sateetonta ja lukuisten aurinkoisten päivien siivittämää kesää. Hellepäiviäkin on ollut enemmän kuin koskaan. Kun tuuli ei käynyt Jokilampien pintaan, oli veden lämpö muutamana iltapäivänä hieman yli 30 °. Mikä sinne oli pulahdella aamu-, päivä-, ilta- ja joskus yöuineillakin. Kellua vedessä naturistin asussa päivin sekä yön hiljaisuudessa. Etsiä lepakoita taivaalta ja muita öiden eläjiä luonnosta.

Mutta nyt on syksy. Monet puut riisuvat kilvan kesäisiä asujaan ja luonnonsuojelualueen polkumme saavat päivä päivältä enemmän keltaista pintaa lehdistä. Kukat ovat kukintansa kukkineet ja vain harvalla on enää mitään annettavaa lähiniittyjen mehiläisille. Jotka nekin ovat jo osin asettuneet talven odotukseen ja viettoon.

Syksyn tullen Jokilaaksossa on monenlaista puuhaa ihmisellekin, sillä myös Merikonttikoti oheistoimintoineen vaatii yhtä ja toista selvitäkseen mahdollisimman pienin vahingoin talven yli. Joskus ei keväällä lähde vesipumppu käytiin, joskus ovat Tuusulanjoen tulvavedet liikutelleet lauturia ja milloin mitäkin. 

Jos talven aikana kävisi niin, että sähköt katkeaisivat pysyvästä ollessani Thaimaassa, olisivat vahingot suuremmat. Putkistojen ja saunan sekä kodin 1000 litran säiliöiden jäätynyt vesi esimerkiksi voi saada aikaan monta murhetta. Mutta toivossa on hyvä elää ja rauhassa kuolla, sanoi lapamato, eikä mitään suurempaa vahinkoa ole tapahtunut 10-vuotisessa Duokotimme historiassa.

Thaimaassa ollessani seuraan Jokilaakson elämää esimerkiksi neljän, elävää kuvaa välittävän kameran avulla. Sisään ei pääse sauna- eikä asuinkontteihin, etteikö tulija olisi tarttunut kuvatallenteelle. Kun kuvat näkyvät, toimivat sähkötkin ja elän talveani 8000 kilometrin päässä luottaen kaiken olevan Suomikodissakin kunnossa. 

Tänään matkaan ystäväni kanssa avun lähteille, jota olen hankkinut varmuuden vuoksi, sillä lähetämme lukuisine liitteineen sähköisesti Thaimaan suurlähetystöön 1 vuoden viisumihakemukset. Oletan kyllä, että olisin selvinnyt prosessista entiseen tapaan ilman apuakin, mutta vara ei venettä kaada. Haluan myös luoda yhteyden, joka auttaisi muissakin Thaimaan paperiasioissa toistekin. 

Kun eilen kävin toivottamassa Päivikselle synttärionnea hänen Jokela-kotiinsa, katsoi hän myös liitenippuani ja kyllä vain, olisin ilman häntä nyykähtänyt lähtötelineisiin. En esimerkiksi ollut ymmmärtänyt liittää mukaan kotini sähkölaskua tai vastaavaa, josta näkyy, että minulla on osoite Suomessa.

Jos kaikki menee nappiin, viisumihakemus lähtee Kivikylään tänään Lahdesta ja toivon saavani maahantuloluvan ennen ensi viikon perjantaita. Sillä heti kun kello siirtyy keskiyöllä lauantain puolelle, ajattelen astelevani Finnairin puhalluslamppuun puoleksi vuorokaudeksi.

Yksi tärkeimmistä asioistani talvikotimme ympäristössä Pattayan Jomtienilla on mennä tapaamaan hoitokodissa olevaa ystävääni. Viime käväänä Markun takana olivat jo lentokentän turva- ynnä muut tarkastukset, kun hän sai kansainvälisellä puolella massiivisen sydänkohtauksen.

Siihen tyssäsi Suomeen tulo kuin kananlento konsanaan. Ammattilaisten arvioissa oli niitäkin, että hän ei selviä. Mutta Markku selvisi ja edessä on pitkä kuntoutus. Jos joku haluaa laittaa mukanani Fasebookissa, Messengerillä, WhatsAppilla tai vaikka sähköpostilla viestin tälle hienolle miehelle, luen sen hänelle, kun tapaamme. Sähköpostiosoitteeni on: jorma.soini@in105.fi.