Ensimmäinen oma kirjani oli aapinen ennen kouluikää. Jostakin syvältä ja kaukaa kumpuaa muisto illasta ja yöpuulle menosta. Olin vanhempieni kahdesta hetekasta tehdyssä parivuoteessa keskellä heidän välissään. Katselin aapistani, sen kuvia ja tavu-viivoilla kirjoitettuja sanoja ja yht'äkkiä osasin lukea. No, tai tavata. Ensin sanan, sitten toisen ja kolmannen. Äitini ja isäni kehuivat sekä ihmettelivät uutta taitoani. Kun aamulla heräsin, ensimmäisenä otin esiin aapiseni ja jatkoin siitä mihin illalla nukahdin. Turvallisesti vanhempieni väliin lausuttuani jokailtaisen Levolle lasken Luojani...
Varmasti meillä oli satukirjojakin, mutten muista niistä ainoatakaan. Sen sijaan muistan Nakke Nakuttaja ja Aku Ankka -sarjakuvalehdet. Ensimmäisissä olivat kuvat isossa roolissa, kun lukutaitoa ei sanottavammin ollut. Toki piirroksilla oli ja on yhä iso rooli monissa kertomuksissa.
Silloin oli myös pieniä, savukeaskin korkuisia lehtiä, joista muistan Tarzanin ja Tex Willerin. Jossain olivat Davy Crockett ja Buffalo Billkin. Tex Willer seikkaili poikansa Kitin ja Kit Carsonin kanssa. Taisi matkassa kulkea koirakin nimeltä Devil. Hevonen saattoi olla Dynamiitti. He olivat pahuutta vastaan taistelevia asesankareita. Toista oli Pecos Bill, jonka ainut ase oli lasso. Hän kulki Myrskytuuli hevosellaan. Sarjakuvalehdissä oli intiaanejakin mukana, joista muistan helposti Tigerin, Tonton ja Pikku Hiawathan.
Ehkä sarjakuvamaailmaa ja miksei paljoa muutakin voisi sanoa eräänlaiseksi sosiaalisen median esiasteeksi. Tex Willeristä tuli yksinhuoltaja Kitin äidin kuoltoa isorokkoon. Pikku Hukan äidistä ei minulla ole mitään tietoa, joten Sepe Susi on ehkä ollut yksinhuoltaja koko ajan. Vielä suurempi arvoitus on Aku Ankka, joka hänkin on yksinhuoltaja. Hän ei kuitenkaan ole Tupun, Hupun ja Lupun isä, vaan on adoptoinut kolme veljenpoikaansa. Pikku Hiawatha on tai oli intiaaniheimon päällikön poika ja äidin nimi oli Mokkasiina. Isä oli muuten alussa langanlaiha ja paisui laillani lihavaksi, mutta nopeammin puolesssa vuodessa. Oma lukunsa on kolme pientä porsasta, joiden vanhemmista minulla ei ole mitää tietoa. Veli Ponteva onkin yksin vastuussa veljistään. Heitä kaikkia vainoaa Sepe Susi, jonka harras toivomus on saada Pikku Hukasta paha. Taisipa Tarzanillakin olla poika nimeltä Jim.
Siskollani Irmelillä oli varmasti omat lehtensä ja kirjansa, joista en muista juuri mitään. Luulen niiden tihkuneen sydänsuruja, romantiikka ja rakkautta. Ehkä piirretyt lehdet olivat lapsuudessani enemmän kuitenkin poikien juttuja. Vanhempieni kädessä en muista koskaan nähneeni edes selailuun saakka sarjakuvalehteä. Kunhan toivat postilaatikosta Akun.
Sarjakuvalehtimaailmassa oma lukunsa olivat sodista kertovat Korkeajännityssarja ja Siivet. Niissäkin oli sankareita ja pahiksia. Pahikset olivat järjestään japanilaisia ja saksalaisia sekä hyvikset liittoutuneiden joukoista. Sankareista muistan nimeltä vain yhden. Hän oli lentäjä Battler Britton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti