Thaipäivän sälää

Eilen kirjoitin meneväni kaupungintalolle maksamaan pientä veroa, jonka arvelen liittyvän Thaikotimme omistamiseen. Joku sanoi maksamisen olevan hankalaa, joten pelkäsin pahinta ja toivoin parasta. Koska älylaitteessani on gps-paikannin ja navigaattori, oli suunnistaminen helppoa, kun ensin etsin kartasta Pattaya City Hall. Sitten vaan klik ja Zoomer X:llä sinne. Vaikeaa maksamisessa oli ainoastaan, että maksua ei voinut suorittaa sähkölaskun tapaan 7-Eleveniin eikä pankkeihin eikä kai minnekään muuallekaan, vaan oli mentävä paikan päälle. Homma hoituikin loistavasti ja luulen maksaneeni kahden vuoden verot kerralla. 

Vaikka sainkin pyörämme luvatun mukaisesti laitettuna, jäi häiritsemään pieni ravistus liikkeelle lähtiessä. Sen arvelen johtuvan variaattorin hihnasta, jos pikku skootterissamme sellainen ylipäätään on. Kun tänään saanen katsastus- sekä vakuutusmerkinnät ja vihreän kirjan, joka vastaa Suomen rekisteriotetta, taidan kysyä korjaamolla ongelmasta samalla.

Päivään mahtui myös suomalaisten ja minunkin suosimalla rantapaikalla käynti. Se taisi olla aikoinaan numero 33, mutta nyt 13. Muistin paikan aikoinaan hyvin siitä, että vieressä olivat rantatuolit, joiden ympärillä oli paljon sateenkaarilippuja. Nyt eivät liehuneet minkään valtakunnan tai suuntautumisen liput ja ranta oli hiljainen muutenkin. Sadekausi sekä sen myötä farangien puute lienee siihen suurin syy. Hiljaisena odotti Pattaya Suomi-Seurakin kauden kävijöitä. Tulin samalla lennolla yhdistyksen puheenjohtaja Crister Mannilan kanssa, joka sanoi ovien aukeavan ensi kuun alussa. 

Illalla sain vieraan ja kääntäjän avulla juttua riitti. Puhetulvaani vaikutti, että takana oli puolivuotinen Jokilaaksossa, jolloin juttelin etupäässä kasveille ja eläimille. Oli oikein mukavaa pitkästä aikaa ihmisseurassa.

Elämä täällä on oikein hyvin mallillaan. Pelkkää arvelua on, että paikallisten päivänpolttavin aihe ei ole Euroopan tapaan Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Johon saattaa syynä olla maan suhteellisen neutraali suhtautuminen Venäjään. Thaimaan lentoyhtiöt taitavat olla niitä harvoja, jotka voivat lentää itäisen naapurimaamme ilmatilassa. Ehkä täällä pidetään venäläisturistejakin toisella tavalla kurssissa kuin Suomessa. Paljon ei heitä kuitenkaan ole, mutta ei ole kyllä paljon vielä muitakaan matkalaisia.

Eilen kävin myös Peten ravintola Helmessä ja isännän sanoja mukaillen, tupa ei ollut täysi. Asiakkaiden lisäksi puuttui tarjonnasta alkoholiton olut, jota ei emännän mukaan juo kuin minä. Mutta asiaan palataan, sillä pidän paikasta hyvine ruokineen. 

Tänä aamuna taidan katsella aamupalapaikalle uusia tuulia, sillä kävelylenkin jätän väliin ja ajan kevytmoottoripyörällämme jonnekin samalla reissulla, kun käyn korjaamolla. Normaalia varovaisempi on syytä olla, liikkuu miten tahansa, sillä märkä asfaltti on liukas.