Harri Taavitsaisen elämä ulkomailla

Eilen kirjoitin, että enää ei suomenkielessä suomenneta vieraskielisiä nimiä. Silti joku sanoo, minäkin joskus Harley Davidsonia Taavitsaisen Harriksi. Sellainen oli itselläni. Ennen hankintaa pohdin vain, että Suomeenko vai Thaimaahan sen ostan. Päädyin sinne missä oli ja on aina ajokelit sekä vieläkin Thaikotimme, vaikka emme nykyisin yhdessä elämäämme vietäkään.

Se oli yksi syy mikä vei pohjaa loppuelämäksi tarkoittamaltamme harrastukselta. Avioero sai aikaan, että emme "easy rider" yhdessä sinne minne ilta-aurinkomme laskee. Elämäni leppoistamisjakso sai uuden suunnan, joka on ollut sen jälkeen välillä vähemmän, välillä enemmän ja joskus kokonaan kateissa. 

Lisäpotkua leppoistamistien kadottamiseen antoivat kaksi turvapaikkaa ja yösijaa vailla ollutta Merikonttikotini vierasta. He veivät mennessään yhtä jos toista ja lähes kaikki lopputaipaleeni turvaksi varaamani rahat. Kuin pisteenä iin päälle jouduin lisäksi oikeuteen vastaamaan käynnistäni Liisan kanssa rakentamamme kesäkotimme "Syrjäntakasen" pihamaalla. Lysti maksoi loput talouden tukipilareistani. 

Yht'äkkiä olin tyhjätasku. Koko elämäni leppoistamisjakson perusta oli mennyt pienen ajan sisällä pirstaleiksi. Lisäksi olin menettänyt yhteyden läheisiini 😥. Mutta jokaisen synkän pilven takana, on uusi synkkä pilvi. Äkkiä ajetellen se kuulostaa pessimistiseltä. Se kuitenkin on elomme arki sekä pyhä. Kaikki se missä elämme. Koskaan ei ole silti liian myöhäistä aloittaa alusta, vaikka olisin liikuntakyvyttömänä vuoteeni vanki. Mielikuvitus on monesti silloinkin jäljellä.

Elämäni perustan uudelleenrakentamisen aloitin myymällä Harrikkani, vaikka olin tarkoittanut sen jälkeeni pojalleni ja hänen tyttärelleen. Pyörä oli ensimmäinen, aito amerikkalainen Sporster Black Tempest Thaimaassa. Näin minulle sanoi maahantuoja. Toivoin löytäväni sille sellaisen kodin, jossa voisin jatkaa matkaa Harrikalla mielikuvituksissani. Pyörä löysikin uuden elämän Roi Etistä ystäväni Rolf Rautiaisen tullessa sen isännäksi. Se oli enemmän kuin osasin toivoa.

On ihmisiä, joiden on helppo jättää eletty taakseen. Itse en ole enkä halua ollakaan sellainen, vaan kaiken kannan ainoasta elämästäni mukana. Joskus se on raskasta, joskus haikeaa, mutta aina rikasta ja rakasta. Innolla seurasin Harrikan matkaa pohjoisessakin pitkin Burman/Myanmarin rajaa Rofan julkaisemista "Arkista elämää Thaimaassa" videoista. Välillä kuin itsekin olisin ollut mukana.

Reipas viikko sitten Harrikka matkasi uuden isäntänsä kanssa Laosiin. Maata heillä on tarkoitus kiertää kuukauden verran. Sydämeni oli välillä syrjällään, sillä jokaisella matkallakin on taivaalla auringon lisäksi myös mainitsemani synkät pilvet. Eilen ne peittivät Rofan taivaan hänen huomatessa, että Harrikka vuotaa öljyä. Kun itse olin samalla pyörällä vuosia aiemmin aamulla jumissa Kambodzan pääkaupungissa, tiedän tunteen. Tiedän senkin, että pilvien takana on myös aurinko. Joten tsemii Rolle ja Harri 🤙. Elän mukana siellä missä olette uskoen, että aurinko paistaa ennemmin tai myöhemmin myös teidän risukasaan.