Tuomion lähettiläät ja mielten pahoittajat

Pari päivää sitten olin tulossa Jokilammiltamme iltapäivän uinniltani ja kuljin kohti Merikonttikotiani läpi ainutlaatuisen ja kesäisen Suomen luonnon. Mieli ja ajatukset olivat kevyet ja täynnä elämää. Soiniityntien sillalla, kohti kylää oli tulossa ja menossa iloisesti poriseva ryhmä ihmisiä kahden koiransa kanssa. Äitejä tai ainakin naisia oli kolme ja lapsia ympärillä puolet enemmän.

Jäin niin sanotusti suustani kiinni, kuten minulle usein käy, sillä yksin asuen, keskellä luonnonsuojelualuetta ei juuri ihmisjuttuseuraa ole. Joten kaikki kelpaavat, jotka jaksavat höpinöitäni kuunnella. Tämä yllättäen eteeni tupsahtanut tuulahdus kylältä tuntui mukavalta, joten sanoin lähinnä lapsille, että haluatteko nähdä missä saunon merikontissa ja kuinka asun peltikodissani.

Koirista se oli myös mukavaa, sillä heille minulla oli tarjota kuivatut possunkorvat. Tuokiosta jäi varmasti kaikille mukava muisto heidän lähtiessä pitkin luontopolkua kohti kylää ja omia kotejaan. Vielä seuraavanakin päivänä kohtaamieni, metsän takana asuvien naapureiden yllätyskäynti ja hyvä hetki palasivat mieleen. Halusin jakaa sen muillekin omalla Facebook-sivullani kuvan ja tekstin kera korvia syövistä koirista kotini lattialla.

Pienessä mielessäni ei ollut aavistustakaan, että se saattaisi innostaa yhden tuomion sanansaattajan toivottamaan minut tuonelaan. Vaikka uskonkin, että nämä harharetkillä olevat tai valovuoden luojansa edellä kulkevat ovat liikenteessä ilman minkään sorttista kenenkään antamaa valtakirjaa, onnistuvat he joskus pahoittamaan mieleni. Niin kävi nyt. Liekö ollut tarkoituskin. 

En ollut aikoihin kuullut mitään Juhanista, josta kirjoitin eilisen blogini. On hyvin vaikea käsittää miksi joku, josta en ole sanonut koskaan edessä enkä selän takana mitään pahaa, saa jostain tarpeen toivottaa minut vuosien hiljaiselon jälkeen ensi töikseen helvettiin. Muuta asiaa hänellä ei ollutkaan.

Toisaaalta ymmärrän, sillä ymmärrän Päivi Räsäsestäkin jotain, mitä hän ei näytä itse käsittävän. Jotta hän onnistuisi peittämään rakkaudettomuutensa joitakin ihmisiä kohtaan, hän yrittää pukea sen rakkauden kääriliinoihin, kertoen rakastavansa kaikkia. Samanaikaisesti toinen suupieli tai aivolohko sanoo ja ajattelee, mutta homomaisten tekojenne vuoksi menette silti kaikki helvettiin. Kun kysyn satojen, ellei tuhansien eläinlajien homoilusta, ei hänellä ole vastausta. Päivin kanssa olen yhtä mieltä ehkä vain siitä milloin Luojan omaksi kuvaksi tekemän ihmisen elämä alkaa. 

En tiedä minkälainen on tuonpuoleinen tai mitä minusta ylipäätään jää tai miksi muutun, kun huokaisen viimeisen kerran. Jos jotain jää toivomallani tavalla, toivon, että se on sisälläni lymyävä, aika useinkin orastava kaiken kattava rakkaus kaikkeen elävään. Jos ikuisuus on olemassa sellaisena kuin ihmisten kirjoittama kirja sanoo, suurin este sillä tiellä ovat minulle tuomioitaan ilman valtuuksia jakavat pahansuopaiset ihmiset. Joskus silloin omakin hissini pysähtyy kerrosten välille ja vastaan metsään, kuten sieltä huudetaan.