Tasan 9 vuotta sitten

Tänään on Päivillä ja minulla (Päiviksellä ja Jormaksella) juhlapäivä, sillä 9 vuotta sitten nukuimme ensimmäisen yön ensimmäisessä vain meille tehdyssä ja tekemässämme kodissa Jokilaaksossa. Silloin meillä oli kaunis, rakkautta täynnä oleva tulevaisuus edessämme. Tänään meillä on eri kodit, joka on yksi elämäni suurimpia pettymyksiä ja epäonnistumisia. Olen siitä monesti murhemielellä ja pohdin miksemme pystyneet parempaan tai voiko rakkaus loppua tai kadota jonnekin mistä emme sitä enää löytäneet 😢. 

Duokotimme syntymäpäivän voi laittaa moneen paikkaan, joista yksi on Hyvinkään asuntomessut yli 9 vuotta sitten. Linkin takana on lehtijuttu tuokioista ennen messujen avautumista. Mysteeri on miksi toimittaja on muistanut artikkelissaan Päiviksen Heidiksi. Portaat ja luiskakin puuttuvat, joiden kaiteita hitsasimme vielä edellisiltana.

Tänä päivänä olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, mutta en liittomme rikki repineistä riidoista. Olimme kuin Nylon Beat, joka hajosi keskinäisiin tappeluihin yhteisestä musiikista. Kun se päättyi, ystävyys palasi. Ensi yön saatan nukkua Duokotimme vuoteen sijaan punaisessa, pienessä teltassa, jossa siinäkin olemme viettäneet monia hetkiä toistemme kainaloissa kotimaamme lisäksi ainakin Virossa ja Ruotsissa.

Suren ja iloitsen mennyttä aikaa, tätä päivää ja huomista. Ehkä laulan yön hiljaisuudessa siellä minne telttani pystytän Päiviksen kaiman, Päivi Paunun kanssa: "Nyt majatalo mieleen usein palaa.... Siel kaikki keskenään on ystäviä."